Kesäretket

Meillä on ollut sangen puuhakas kesä. Puuhat ovat olleet todella mielekkäitä askareita omalla tontilla. Vaan ei kai sitä suomalainen olisi suomalainen, jollei aina tuolloin tällöin muistaisi vähän marista. Kesäkuussa marisin puoliskolle, että en ole saanut tehdä yhtään kesäreissua – aina vain tehdään töitä! Puoliskopa muistutteli asian todellista laitaa tähän tapaan:

”Äläs nyt! Juhannusaaton aattona käytiin tavaranvientireissulla Karkkilassa. Työasian jälkeen käytiin sentään pizzalla ja kirpparilla. Se oli kohta ”kesälomareissu”. Juhannuksen jälkeen käväistiin Virossa kattopeltitehtaalla ja rautakaupoissa, mutta syötiin Piritan satama-alueella rantaravintolassa ja piipahdettiin Piritan torilla ostamassa tuoreita mansikoita. Eikö siinä muka ollut kesälomareissua? Tavaranhakureissulla Emäsalossa ostettiin jätskit Tarmo-lähikaupasta – ihan kesäjuttu. Ja vielä oli kokonaisen illan retki Haminaan kesäteatteriin Akkarallia katsomaan. Kesäretki mikä kesäretki.”

Noin kun sen kertoo, niin monenmoista pientä ja mukavaahan sitä sentään sopi koleaan kesäkuuhunkin. Heinäkuussa en ole tohtinut marista lainkaan. Työn ja retkeilyn painotus tuntuu muuttuneen. Muuttunut on toki kelikin. Heinäkuun helteessä maalaaminen on ollut selkeästi enemmän lomatoimintaa kuin kesäkuun raekuuroissa kädet kohmeessa ruuvaaminen.

Heinäkuulle osui kolmekin kesälomapyrähdystä. Ensimmäinen suuntautui kotikonnuille Pohjois-Karjalaan veljen tyttären juhliin. Reissulla saimme yöpyä mökillä. Mökittömälle sellainen reissu on aina mukava. Rantasauna ja uintimahdollisuus ovat arjen luksusta. Heinäkuun ja koko kesän kohokohdaksi muotoutui Kuusamoon suuntautunut 200-vuotisjuhlaretki koulukavereitten kanssa. Siitä kerroinkin jo viimeksi.

Oikein ”nupiksi” tälle kesälle on vielä luvassa yksi retki. Se tehdään puoliskon kanssa kaksin. Reissuun on innoituksen antanut suosikkisarjamme tv:ssä. Olemme seuranneet talven ajan Suomen huutokauppakeisaria, kuunnelleet huutokauppiaan mukavaa murretta ja letkeää sanailua asiakkaiden kanssa. Aiomme loman lopulla retkeillä Hirvaskankaalle seuraamaan yhtä perjantaista huutokauppaa paikan päällä. Saattaa olla, että saamme myydyksi vaikkapa yhden venäläisen radion, jolla rahalla voimme sitten huutaa jotain meitä hieman enemmän ilahduttavaa rompetta.

Totta vie monenmoista mukavaa retkeilyä sitä sopi tähänkin rakentelupainotteiseen suveen!

200-vuotisjuhlat

Toinen teistä lukijoistani saattaa muistaa muutaman vuoden takaiset suunnitelmat siitä, kuinka puolen vuosisadan täyttymistä kohdallani juhlin. Kouluaikaisen ystäväporukan kanssa piti - sen suunnitelman mukaan - mennä peräti Balille. No, kerrankos ne suunnitelmat elävät, kehittyvät ja jalostuvat!

Yksi ystäväporukastamme on onnistunut hankkimaan mökin Rukalta ja sielläpäin osui olemaan balilaiset helteet, joten suuntasimme matkamme sinne. Reissun teemana oli 200-vuotisjuhla. Täyttäväthän kaikki neljä matkalaista vajaan vuoden sisällä viisikymmentä vuotta.

Juhlallisuudet olivat peräti nelipäiväiset, niin kuin nyt vaikka kuninkaallisilla. Näissä nelipäiväisissä juhlissa oli rento, reipas ja nuorekas tunnelma. Ja mikä ettei olisi ollut – olihan matkassa kolme tätiä ja vasta yksi mummo.

Menomatka tehtiin yhdellä yhteisellä autolla ja väki kokoontui kyytiin ajoreitin varresta. Päivän päätteeksi saavuttiinkin jo Rukan itäiselle rinteelle siniseen lomataloon.

Juhlallisuuksien pääohjelmanumero oli Pieni Karhunkierros, joka toteutettiin heti toisena matkapäivänä. Vaelluksella ihasteltiin ja ihmeteltiin kosket, siniset tunturit ja riippusillat. Matkan varrella evästeltiin silloin tällöin ja hörpättiin vettä aina tarpeen tullen. Reitin varrella kuvattiin kaverikuvat milloin kosken partaalla, milloin nuotiopaikalla. Vain yhden kerran tarvitsi mummon huutaa jyrkässä nousussa tädeille perään: ”Mummo hyytyy!” Muuten mentiin koko reitti ihan yhtä matkaa. Lenkkisauna ja juhlava ateria pippuripihveineen kruunasivat päivän.

Seuraavana päivänä tehtiin retki Posiolle, Pentikin syntysijoille. Katsastettiin keramiikkanäyttely, Pentikin kotimuseo, Maaseudun elämän museo ja Kansainvälinen kahvikuppinäyttely (joka ei toden totta ollut mikään ”airo- ja äyskärimuseo”). Pentik-mäellä ihasteltiin keramiikkaa ja sisustustarvikkeita myymälässä ja herkuteltiin kahvilassa itsensä Anun vieressä. No, Anu nyt oli patsas, mutta väliäkös sillä. Samalle päivälle oli Posion torille järjestetty Muikkumarkkinat, joiden tarjonnan tarkastimme ilman muuta. Suoritimme myös hieman laadunvalvontaa kriittisessä 27 asteen helteessä ja herkuttelimme voissa paistetuilla Kitkan neulamuikuilla. Friendsiet otettiin tällä kertaa lakkasuolla. Tosin lakat oli vienyt keväinen halla, mutta yhtä kaikki - suo oli paikallaan.

Illansuussa balilaiset lämpötilat olivat viilentyneet hieman ja lämpömittari näytti enää vaivaiset 24 astetta, joten lähdimme kiertämään Ruka-tunturia. Koska Rukalla oli samoina päivinä Finn 5 -suunnistuskisat, pääsimme mekin lenkkimme ohessa ”iltarasteille”. Löysimme kokonaista 11 rastia, mikä lienee varsin hyvä tulos sarjassamme Ladies 50 open.

Viimeinen juhlapäivämme sisälsi kotimatkan sekä sielunhoidollisen osuuden. Ihastelimme Hiljaista kansaa Suomussalmella. Toki otimme muutaman friendsienkin facebookiin laitettavaksi hiljaisten ja meidän vähemmän hiljaisten kansalaisten kesken. Vallan hiljennyimme Hiljaisen kansan pellon laitaan lettukahville. Hiljainen kansa puhutteli karjaislähtöisiä reipasotteisia rouvia aika lailla. Paltaniemen kuvakirkko 1700-luvun alkupuolelta oli vaikuttava nähtävyys. Keskeiset raamatunkertomukset löytyivät kuvina kirkon katosta. Kaunis vanha kirkko hiljensi tädit ja mummon hartaisiin mietteisiin.

Juhlamatkamme antoi paljon. Anti oli varmasti ainakin sama kuin viikon Balin matkan anti olisi ollut. Naurun tuomaa ikälisääkin saimme ainakin viisitoista vuotta! Kivistävät pohkeet kertovat siitä, että lihakset ovat tehneet töitä kiivetessään tunturin rinteitä ylös ja alas. Kahdeksansadanviidenkymmenenviiden kilometrin kotimatka taittui kahdessatoista tunnissa. Selkeästi lyhyemmässä ajassa kuin Balin lento.