Olen hyvä
keksimään selityksiä ja puolusteluja. Niitä, mitä tarvitaan,
kun selitellään itselle tai vaikka puolisolle, miksei jotain ole
tullut tehtyä. Keksin noita aivan vaivattomasti ja enemmälti
yrittämättä.
- Miksi ikkunat olivat taas koko kesän pesemättä? No, kun puoliso ei antanut rakentamisesta vapaata.
- Miksi en edistynyt mustikkametsään? Kas, kun pakastimessa oli monta kymmentä litraa entistäkin ja aina oli liian kuuma.
- Miksi en ole käynyt puolukassa? Työt ovat alkaneet eikä millään ehdi.
- Miksi en ole aloittanut syyssesongin lenkkeilyä? Ei ole aikaa, illat ovat täynnä kokouksia, palavereita ja kerhonpitoa. Sitä paitsi fibrokin riesoittelee.
Siinä ihan
vain muutama hyvä ”excuse” eli selitys sille, miksi ei. Nuo
selitykset ovat sellaisia, että niihin uskoo itse ihan täysin ja
saapa niillä vakuutettua läheisetkin aika helposti. Eihän sitä
nyt mitenkään kun on kuuma/kylmä/kiire/töitä/lomaa...
Ilmeisesti
ihminen tarvitsee vain pienen potkun persukselle päästäkseen
selityksensä yli. Potkun täytyy kuitenkin olla sen verran
voimakas, että se sisuunnuttaa ”näyttämään”.
Sain
sellaisen sisupotkun lenkkeilyn aloittamiseksi. Sain lempeät
nuhteet työterveydestä. Nuhteita tuli kaikkien
lenkkeilemättömyyttäni puolustelevien selitysten mitätöimiseksi.
Lenkki ei nykyään kuulemma vaadikaan niin paljon aikaa. Päivän
urheilusuorituksen voi kuulemma koota vaikka kolmesta 10 min. spurtista. Illan kokousmeno ei käy selitykseksi. Kokousreissulla
voi tehdä lenkin jättämällä auton parkkiin kauemmaksi ja
kävelemällä loppumatkan. Kokouksen jälkeenkään ei lenkistä
voi fuskata, sillä pakkohan sinne autolle on kävellä kotiin
mennäkseen. Näitä hyviä ohjeita oli paljon. Ymmärsin aika nopeasti,
että nyt on kaikki ”excuset” käytetty ja on aika ryhtyä
toimeen.
Olipa
tehokkaat nuhteet, sillä jo samana iltapäivänä otin pahasti
pölyttymään päässeet lenkkarit kenkähyllystä ja pinkaisin
puolen tunnin lenkille. Mikä olikaan pinkaistessa, kun lenkkipolku
alkaa lähes kirjaimellisesti ovelta. Lenkki ei ole jäänyt
ainoaksi. Fibro ei kiukuttele yhtään sen enempää, ehkä
pikemminkin päinvastoin.
Kylläpä
vain nuhteillekin on tarve ja tilaus.
