sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Untamo-tontun uumoilut


Uudenvuodenpäivästä Unelmanpäivään uimalelu-urakallansa uutterasti uurastanut Untamo-tonttu uhoili uupuneena: ”Ursula-muori, älä usuta Untamoasi uudelle urakalle! Uuteenkaupunkiin, Unkariin, Ukrainaan, Uralillekin on uuttera Untamosi urakoinut uimaleluja uimarenkaista uimapatjoihin. Uneen ei urakkamies ole uskaltanut uinahtaa uupumuksen uhatessakaan.” Ursula-muori ei uskaltanut uskoa Untamoansa: ”Unohtaa uhonsa unoset uinahdettuaan. Uusista urakoista unelmoi unissaankin.”

Ursula-muorin uutteroidessa ukollensa Untamolle uunipuuroa, urkki utelias Untamo uutisia uusimmasta Uutisvuoksesta. ”Uskoako uutisiin?! Uskoakseni Uutisvuoksessa on uusin uutisankka!” urahti Untamo-tonttu. ”Uivia utopiakyliä uskottelevat urakoivansa Ungernin ulapalle. Uhhuh! Uutisvuodosta ovat uutisen Uutisvuokseen usuttaneet,” uumoili Untamo-tonttu. Ursula-muori ukollensa: ”Untamo-ukkoseni, uimallako uivaan unelmakotiin Ungernilta ujutaan? Uskoakseni uutinen uhkuu Untamoiseni uimaleluille uutta uskoa. Uimapatjat, uimalautat... Usko unelmiisi, Untamo!”

Uupunut Untamohan uinahti uuninkupeeseen ja uneksi uusista urakoista uivan utopiakylän uimalauttatoimittajana. Unoset uinuttuaan Untamolla oli uutta uhoa: ”Ursula, Unkariin vaiko Uuteen-Seelantiin uskaltautuisimme uupumustamme unohtamaan. Unissani uskoin uivani uskomattoman usvaisella ulapalla uppeluksissa.” ”Uudistaisin upouuden uimapukuni Uuden-Seelannin Uusi-Kaledonian uskomattoman upeilla uimapaikoilla. Untamoiseni, uskomatonta!” ”Uusiin urakoihin uskaltaudun Uuden-Seelannin unelmaloman uudistamana.” ”Urakoitsija Untamo-ukkoseni, uudet urakat unissakin...” Ursula-muori uumoili.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Leevin kuulumisia

Huomasin, että on kulunut jokunen tovi siitä, kun viimeksi olen kertonut kissapoika Leevin kuulumisia. Nyt on aika päivittää niitä.

7-vuotias kissapoika, joka vielä neljä vuotta sitten tähän kotiin muutettaessa oli arkalainen, on nyt oman arvonsa tietävä ja pollea kolli. Leevi ei suostu toisten kissojen rökitettäväksi, vaan osaa jo julmistella kuistin kaiteelta siihen malliin, että naapurin pojat katsovat paremmaksi väistää.

Toisinaan Leevi toki hyvittelee naapurin poikia tarjoamalla öiset bileet onkikalojen tai lohen perkeiden kera. Leevi itse ei arvosta tuommoisia hyytelöimättömiä brutaaleja raakaherkkuja, mutta aamuun mennessä niistä yleensä pääsee eroon, kun kutsuu kaverit koolle. Onneksi naapurit arvostavat sushityyppisiäkin eväitä! Leevi herrastelee kypsennettyjä hyytelöherkkuja syöden. Mieluiten lohta tai taimenta, mutta ei hän sentään niin kranttu ole, että jättäisi muutkaan sortit syömättä.

Leevi on ikäväkseen havainnut, että talossa koetetaan ylläpitää jonkinmoista rotuerottelua ja kissaa ruokitaan kodinhoitohuoneessa, kun taas ihmiset syövät keittiössä tai ruokailuhuoneessa. Leevi ei halua hyväksyä moista eriarvoisuutta. Se on Leevistä loukkaavaa, Leevi olisi mielellään ”yksi Rapakiven pojista”.

Sattuipa tässä taannoin, että päivänä, jolloin minulla oli illallinen ulkona, oli ”pojille” - puoliskolle ja esikoiselle – paistettu kolme kananjalkaa. Leevipä laski, että siinä on koipireisi hänellekin. Näppäränä poikana Leevi kaivoi kanankintun uuniastiasta folion alta ja kun oikein herroiksi oli päättänyt herkun syödä, niin veteli sen masuunsa keittiön kivipintaisella saarekkeella. Toisen kerran Leevi päätti maistella pullaa. Oli varmaan kuullut sitä kahvipöydässä kehuttavan ja päätti itsekin maistaa, että tietäisi mistä puhutaan. Muffinssivuokaan pakattu kanelikierre irtosi vuoasta, kun Leevi sitä kynsin ja hampain irrotteli. Ilmeisesti kanelia oli Leevin makuun reilunpuoleisesti, sillä kiinnostus loppui siihen, että pulla oli irrotettu vuoasta ja kertaalleen maistettu.

On sillä pokkaa!” tuumasi keskimmäinen Leevin edesottamuksista kuullessaan. Samanikäinen koirarouva Nelly käyttäytyy paljon korrektimmin ja tietää paikkansa ihmisen parhaana kaverina. Leevi pitää kanssa-asujiansa palvelusväkenään.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tavallinen nimi

Jollain tapaa alan ymmärtää, miksi vanhemman olisi hyvä panostaa lapsen nimeämiseen erikoisella nimellä. Koko nimen kaimoihin ja nimisekaannuksiin joutuminen on toki epätodennäköisempää, jos antaa lapselle nimeksi vaikkapa ulkomaisesta romaanista löytämänsä nimen ja yhdistää sen kantasuomalaiseen nen-päätteiseen sukunimeen. Kun omaa näin tuiki tavallisen nimen, ei sekaannuksilta voi välttyä.

Sekaannuksia sattui jo ennen internet-aikaa. Ollessani lapsi asui kotikylässäni kolme isäni nimistä miestä. Kaksi vanhempaa oli jo tilan omistajia, joten heidät erotettiin tilan nimellä. Puhuttiin Kankaalan Pekasta ja Järvelän Pekasta. Kolmas asui vielä isänsä kanssa samassa taloudessa, joten hänen nimekseen vakiintui Unnen Pekka.

Puoliskon vanhemmilla oli samankaltainen tilanne - jopa niin, että kahdella Arvilla oli samannimiset vaimotkin. Oliko sitten ihme, että appivanhemmat oli kutsuttu verottajan juttusille naapuripitäjään. Aiheena yhden maatilan tulojen pimittäminen. Ei ollut tullut verottaja emäntien sosiaaliturvatunnuksia vertailleeksi, kun jo otti yhteyttä ja vaati verolle.

Minä meinasin saada ostettua Luumäeltä mökkitontin. Oikein jo tuli sähköpostissa kiinteistörekisteristä tilatut otteet nähtäväkseni. Sinänsä eihän minulla olisi mitään Luumäen mökkiä vastaan. Aina olen ihastellut sitä Ufo-kioskia kuutostien varressa ja puhunut, että siitäpä se joskus tulee minulle mökki. Vaan tämä turhanaikainen rehellisyys teki taas kiusaa. Oitis sähköpostin saatuani viestitin viestin lähettäneelle Jarille, että taidan olla väärä ”Riina”. Sain vastauksen, että siskolikalla on sama nimi, ja hänpä ohjaa viestin uudelleen eteenpäin. Viime viikolla tuli jo kauppakirja esitarkastettavaksi. Taas vain palauttelin viestin, koska ymmärsin, että olisihan se viimeistään kaupantekotilaisuudessa paljastunut, että väärä on sosiaaliturvatunnut tällä mökkitontin ostajalla, vaikka nimi täsmääkin.

No, puoliskon kokonimen kaima on Turun suunnalla pappina. Aika usein saa puolisko sähköpostilla kiitoksia pappisseminaarien puheista ja onpa hänelle jonkun kerran ilmoittauduttu seurakunnan retkellekin. Siunausta toivottavat kirjoittajat usein. Sehän ei ketään pahenna, päinvastoin!

Tuommoista se on. Sähköpostissa käyttäjät voi erottaa esimerkiksi piste tai sen puuttuminen. Osoitteet koetetaan pitää lyhyinä. Turha sinne olisi koettaa tunkea tilan nimeä erotukseksi. Tähän voin kuitenkin päättää näin: Terveisin Rapakiven Riina.