Kyllä
me
suomalaiset olemme ämpärikansaa.
Ei asiasta voi muuta mieltä
olla.
Mahdollisesti
myös
sukulaiskansamme unkarilaiset ovat ämpärikansaa.
Yritin aikoinaan opiskella unkarin kieltä
kansalaisopistossa.
Opinnot olivat sillä
lailla
modernisti rakennetut, että
videoyhteyden
välityksellä
yhden
opettajan ohjauksessa opiskeli samanaikaisesti kaksi ryhmää,
toinen Loviisassa ja toinen Kuusankoskella. Opettaja oli livenä
paikalla
vuoroon kummankin ryhmänsä
luona
ja se toinen ryhmä
oli
etäohjauksessa.
Niinpä
joka
toinen viikko me Loviisassa olimme se ryhmä,
jolle opettaja huhuili tähän
tapaan: "Haani ämbär?"
Hän
ei tarkoittanut kysellä
onko
meillä
ämpäri,
vaan tuo kysymys tarkoitti unkariksi "kuinka monta ihmistä?"
Me siis koetimme laskeskella unkariksi, montako "ämpäriä"
meitä
paikalla
on.
Jo
monta vuotta sitten K-kaupat tarjosivat kevättalvella Jaffojen
tullessa vitosella niin paljon appelsiineja kuin vain sai ämpäriin
mahtumaan. Tuo vitonen sisälsi
tietysti myös
ämpärin.
Suomalainenhan innostuu paitsi ämpäreistä,
myös
ennätysyrityksistä.
Oli tietysti mahdottoman hauskaa koettaa saada pysymään
ämpärissä
muutama
etelän
hedelmä
vielä
reunojen
yläpuolellakin.
Seuraavaksi
kaupat keksivät
lanseerata simaämpärin.
Silloin myytiin vapun alla kannellisia muoviämpäreitä,
joihin oli koottu simaan tarvittavat ainekset. Suunnaton helpotus
asiakkaalle, ettei tarvinnut juosta ympäri
puotia haalimassa hedelmätiskiltä
sitruunoita
ja sokerihyllystä
kahta
sorttia makeutusainetta ynnä
vielä
maitokaapista
hiivaa. Helppouttakin suomalainen osaa arvostaa. Onhan tässä
opittu
jo eineksiin sekä
noutoruokaan,
simaämpäri
oli samantapainen juttu.
Avajaisämpäri
on vielä
aika
uusi tulokas, mutta menee ämpärikansaan
täydestä
kuin
väärä
raha
taikka häkä.
Olemme me niin hassuja, että
meillehän
kelpaa mikä
vaan,
mitä
ilmaiseksi
saa. Olipa kyse sitten autokaupan ämpärituotteista,
pesusienistä
ja
autonpesuaineista, taikka halpakaupan ämpäritavaroista,
lautasliinoista, avaimenperistä
ja
ananasmurskasta - hyvin käy
ja kelpaa. Jokaisella ämpäriin
laitetulla tuotteellahan olisi kaupassa ostohinta, eivät
ne arvottomia tavaroita ole. Eri juttu sitten ovatko ne saajalleen
siinä
hetkessä
niin
kovin tarpeellisia hyödykkeitä.
Mutta kyllä
tavaran
omistaminen tuo tiettyä
turvallisuudentunnetta.
Onhan se mukava tietää,
että
kaapissa
on - sanotaan nyt vaikka - autovahapullo annettavaksi jonakin päivänä
lahjaksi
sitä
tarvitsevalle.
Ja
ämpärihän
on aina tarpeen. Kasvaa sitä
metsissä
mustikkaa
ja puolukkaa taas tulevanakin kesänä
ja
milläs
ne marjat metsästä
pois
saa, jollei omista ämpäreitä!?