Joskus sitä miettii, että olisihan se mukavaa,
jos omistaisi kesämökin sisäsuomalaisen puhtaan ja
kalaisan järven
rannalla, Kesälahden
Pyhäjärvellä tai vaikka
Saimaalla. Hetken voi lillua ihanassa
haaveessa, mutta aika nopeasti sitä käy miettimään realiteetteja.
Mökille tulisi matkaa
helposti liki kolmesataa kilometriä, jos mökkipaikkaa noilla alussa mainituilla
spekseillä etsisi. Ei siellä iltaseltaan piipahtaisi, ei edes joka
viikonloppu. Koko kesäksi ei mökille
voisi muuttaa, vaikka lomaa piisaakin, sillä myös talvikoti kaipaa
pihanhoitajaa ja peräänkatsojaa.
Haarukoitiin mökin omistamisen
kustannuksia. Saatiin pikkuisen
realiteettilisää, kun kaveri jakoi naamakirjassa ilmoitusta, jossa myytiin
Saimaan saaressa olevaa kuusikymmentäluvulla rakennettua mökkipaikkaa. Hinta ei ollut 4000m2:n Saimaa-paikasta kovin
paha, vajaat 80000€. Tosin vene pitäisi hankkia, sillä vesimatkaa saareen oli joku
sata metriä. Kuvien perusteella mökissä ja varmaan myös saunarakennuksessa
olisi aika lailla kunnostettavaa, ennen kuin nuo sinänsä riittävät, tilavat ja toimivat neliöt viehättäisivät silmää. Säästettyä rahaa sukanvarressa ei ole, joten
hankintahinta pitäisi lainata pankista. 500€ kuussa ei taitaisi
riittää lainan
hoitamiseen ja jollainhan sitä remonttiakin
pitäisi
voida tehdä...
Mikäpä se olisi meillä
mökin todellinen käyttö? Tulisiko siellä lopulta käytyä enempää kuin kolmesti kesässä? Keväällä käytäisiin tietysti siistimässä paikat. Pestäisiin ikkunat ja sauna, pilkottaisiin
tuulenkaadot polttopuiksi, haravoitaisiin lähitienoot ja putsattaisiin ranta jäiden tuomista
kortteista ja irtonaisista laitureista.
Juhannuksena mökille
tulisivat tietysti kaikki. Ainakin koko
perhe, jos ei kavereitakin.
Saunottaisiin, kalastettaisiin ja otettaisiin aurinkoa - tai pidettäisiin sadetta. Silloin kokattaisiin isolle porukalle
grillillä ja
muurikalla. Ehkä opeteltaisiin tekemään rosvopaistia ja
loimulohta. Syksyllä koulun alkaessa käytäisiin sitten peittelemässä savupiippu ja grilli.
Siirrettäisiin riippumatot talvisuojaan, nostettaisiin laituri kuiville,
katsottaisiin, ettei rannalle jää tuoleja tai muita veden taikka jäiden vietäväksi. Vene soudettaisiin
mantereen puolelle ja nostettaisiin kuivalle maalle.
Talvella mökistä olisi pelkkää huolta ja harmia. Jouduttaisiin seuraamaan täkäläisen ilmanalan
liikkeiden lisäksi myös Itä-Suomen
säätä ja pelättäisiin talvimyrskyjä. Saattaisipa olla, että jouduttaisiin - käymään kerran taikka kaksi
tarkastamassa, ettei vain ole pihamänty pyllähtänyt myräkän voimasta torpan päälle ja rikkonut
paikkoja.
Siis kerta kaikkiaan
huolta ja harmia taitaisi omistusmökki tuottaa.
Vuokramökkikö sitten ratkaisuksi?
Vuokramökin eduksi voi lukea sen, että mökin voi halutessaan vuokrata
samasta kivasta paikasta tai vaikka joka kerta eri paikasta, jos siltä
tuntuu. Kustannukset mökin
vuokraamisesta ovat kertaluonteisia, eivätkä ympärivuotisia. Joo-o, muun vuotta voi elellä kesämökittömänä
ja huolettomana, kesän akuuttiin mökkitarpeeseen voi vuokrata mieleisensä ja
kukkaronmukaisen mökin.
Yllättävän nopsaan sitä
hoksaa, että kotitalo on sellaista mallia, että kuistilla tai pihakeinussa istuessaan
voi kuvitella olevansa mökillä. Eikä tarvitse olla
edes erityisen vilkkaalla mielikuvituksella varustettu. Ulkoseinän hirsivuoraus ja mäntymetsäinen maisema antavat
vapauden tuollaisiin ajatuksiin. Sisällä kyllä tietää olevansa selkeästi
"talvitalossa", cyproc-levyseinien sisäpuolella. Kotipihalla on yhtä ja toista puuhaa. Miten sitä toisen puuhalandian edes jaksaisi?
Olihan sentään hyvä,
että asia selvisi mielikuvaharjoituksen avulla!