"Not
in my backyard" sanoo amerikkalainen tarkoittaessaan sitä,
että voi hyväksyä
jonkin asian, kunhan se nyt vain ei tule hänen
omalle takapihalleen. Yleensä
tietysti puhe on jonkun ikävän
asian, vaikkapa kaatopaikan, tulosta lähiseudulle.
Jokainen ymmärtää,
että jossain
sellaisenkin on oltava, mutta mieluummin kauempana kuin oman tontin
tuntumassa. Hoksaamme heti monta todellista ja luuloteltua haittaa
ja nousemme äänekkääseen
vastarintaan ja barrikadeille puolustamaan omaa takapihaamme
hajuhaitoilta, tontin arvon alennukselta ynnä muulta.
Minä
rohkenen tässä
sanoa, että
hyväksyn
tuon Hästholmenin
ydinvoimalan, joka käytännössä
on meidän
jokaisen loviisalaisen takapihalla. Hyväksyn
sen, koska ymmärrän,
että tarvitsemme
sähköä
ja sitä on monin verroin turvallisempaa tuottaa
avoimin kortein pelaavassa laitoksessa omalla takapihallamme
kuin ostaa sitä
naapurimaasta sikäläisissä
laitoksissa ja sikäläisen
valvontakulttuurin alla tuotettuna. Tämä
monen mielestä "iso
paha" on minusta siis pienempi paha kuin naapurimaan "Iso
Paha".
Viime
vuosina on puhuttu paljon thaimaalaisten marjanpoimijoiden tulosta
Suomeen marjanpoimintaan. Olen ajatellut huolettomasti: ”Siitä
vaan - kyllä meillä
näitä
metsiä ja
salomaita riittää.”
Lähinnä
olen ollut huolissani siitä,
että saavatko
pitkämatkalaiset
tarpeeksi tienestiä,
että reissu
oikeasti kannattaa ja ettei vaan kukaan suomalainen vedä
välistä
ja käytä
nöyriä
ja ahkeria työntekijöitä
hyväkseen.
Nyt
huomasin siilipiikkieni nousevan pystyyn. Thai-poimija oli löytänyt
minun mustikkamaani! Asia ei ollutkaan minulle enää
aivan se ja sama. Joku oli tullut "takapihalleni".
Siihen lähimetsään,
jota en tokikaan omista, mutta johon jokamiehen oikeudella saan
mennä. Ulkomaiset
poimijat eivät
haitanneet minua lainkaan niin kauan kun pysyttelivät
kaukana minun marjamailtani. Nytpä
jurppi jo jonkin verran. Sainhan koluta marjamaan laitamia ja
noukkia marjan kerrallaan, että
jotakin kippooni saisin. Ja piti muka olla hyvä
mustikkavuosi!
Toisaalta
taas heräsi huoli
välistä
vetämisestä.
Mikä oli se mies,
joka autollaan kävi
hakemassa poimijan ämpärit?
Oliko se huolekas aviomies vai poimijan työnantaja?
Epäreilua
toimintaa en sitäkään
haluaisi "takapihallani" tapahtuvan.
Jokaisessa
ihmisessä istuu
varmasti tämä
omaa takapihaa turvaava ajattelumalli. Se vain aktivoituu
erilaisissa asioissa.