sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaikki kaupan


Puolisko on rakentanut aina.  Onhan näitä omakotitaloja itsellekin rakenneltu jo kolme.  Joskus on ostettu hyvä ja halpa erä laattoja tai jotain muuta ajatuksella, että "tuotapa saattaisi tarvita", eikä sitten lopulta ole tarvittukaan.  Tekevä mies tarvitsee myös paljon työkaluja. Nyt kun tämä Rapakiven tontti on täyteen rakennettu, on jämäeriä ja ylimääräisiä työkoneita riittänyt Tori.fi:ssä myytäväksi asti.  

Tori.fi:n kautta kauppa tuntuu käyvän - ajallaan.  Tulipahan viime viikollakin todistettua todeksi anopin lempilause "aika tavaran kaupihtoo", kun 1990-luvulla aitatyömaalta yli jääneet kolme piikkilankakelaa löysivät vihdoin tarvitsijansa.

Viime kesänä puolisko teki venekauppaa.  Hän osti veneen, kunnosti ja myi pois.  Saamillaan rahoilla hän osti taas mieleisemmän ja itselleen sopivamman. Putsasi, kunnosti ja myi pois.  Minulta meni jo luku sekaisin, monestiko tämä tapahtui.  Joka tapauksessa jokaisen veneen koeajokyytiin en ehtinyt päästä.  Kaipa hän ajatteli, että "kauppa se on joka kannattaa".  Kyllä meille syksylläkin vielä kalastusvene pihaan jäi.

Syksyllä tulin kerran illan vilakalla kotiin ja huomasin heti, että jotain puuttuu pihasta.  Hetken siinä aprikoin kuin Kim-leikissä ainakin, että mikä kumman muutos taikka puutos pihassa olikaan tapahtunut. Kas, keväällä hankittu rautaporttihan se oli päivän aikana hävinnyt.  Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea.  Puolisko oli sen myynyt, kun ostaja ilmaantui.  Minulle oli varattu selitys: "Ensi viikollahan tuon saa uuden tilalle!"  

Nyt olen saanut facebookiini viestin joltain mieshenkilöltä.  Miehen nimi on kirjoitettu arabiankielisillä kirjaimilla.  Itse teksti näyttää alkavan englanniksi.  En tohdi viestiä avata enkä ainakaan puoliskolle siitä kertoa.  Ties vaikka siellä joku sheikki ilmoittaisi halukkuutensa ostaa Pohjolasta itselleen emännän.  Kenties kelpaisi tämmöinen lyhyt, tuhti ja jo vähän vanhemmanpuoleinen.  Rehevistä vaaleista pohjoisista naisistahan he kuulemma saattavat olla kiinnostuneita.  

Meidän miehestä ei tiedä.   Se saattaisi myydä vaikka eukkonsa, kunhan vain pääsisi hinnasta sopuun. 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Kun yksi onkin monta


Aloitimme yhden uuden harrastuksen.  Aika kova juttu, tämä on nimittäin ensimmäisiä puoliskon kanssa yhteisiä harrastuksia.  Olemme kovin kierrätyshenkisiä ihmisiä, samoin olemme helposti innostuvia ja ketterästi koukahtavia.  Niinpä lähdimme mukaan Loviisan Läskikeräykseen.  Päättelimme, että meillä taitaa olla annettavaa tähänkin kasaan.  Lehtijutun lukeminen riitti vakuuttamaan meidät hankkeen hyvyydestä. Yhden ystäväpariskunnan kahvituokion mittainen kannustus riitti siihen, että siirsimme hankkeen suunnitelmasta toteutukseen.  

Vaikka sen puoleen - minullahan on tästä laihduttamisesta/painonhallinnasta/erilaisista läskikampanjoista niin paljon kokemusta, että voisin toimia modernisti "kokemusasiantuntijana".  Olenhan laihduttanut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hyvinkin yhden ihmisen painon verran.  Jotain hienosäätöä on silti jäänyt oppimatta niin Painonvartijoiden kurssilla (ainakin kahdesti) kuin Nettikeventäjissä, karpatessa ja Kevennys-kapseleita napsiessa.  Jospa se puuttuva oppi lohkeasi nyt personal trainerin kautta.

Painonpudotustavoite sai aikaan parikin sivujuonnetta, joita niitäkin voisi ihan hyvin nimittää harrastuksiksi.  Ruoanlaittoon on nyt pakko paneutua sillä pieteetillä, että asiaan on ainakin harrastunut, jollei jo peräti vihkiytynyt.  Ei sillä että meillä olisi eineshyllyn eväillä eletty ennenkään, mutta pakko myöntää, että enemmän on ajatusta oltava kehissä, jos tahtoo kevyttä tavoitella.  Pastat ja perunat ovat saaneet korvikkeekseen kesäkurpitsaa, kukkakaalia ja parsakaalia taikka uunijuureksia.  Kaikki ruoanlaitto alkaa kuorimisesta ja pilkkomisesta.   

Lisäksi on uutena asiana muistettava puoliskon päiväruoka.  Enää ei voikaan vain lähteä töihin ja ajatella, että tokihan se nyt aikuinen mies jotain löytää.  Pakastelokerosta löytyvät makkarat ja paistetut kananmunat saattavat houkutella yllättävän kovasti, jollei varattuna ole valmista kevytlounasta.

Arkiviikolleni sopii monenmoista iltamenoa ja työpäivän jatketta.  Jokainen päivä ei ole helppo kokkailupäivä. Ihan vain siitä syystä, että saatan tulla kotiin vasta kuuden jälkeen.   Olenkin virittänyt viikkooni viikonlopun lisäksi kaksi arkista ruoanlaittopäivää, maanantain ja perjantain.  Kokkauspäivinä laitetaan isompi laatikkoruoka ja keitto, joilla päästään pari paivää eteenpäin.  Viikonlopun ruoista pakastettua voi ottaa esille loppuviikolla ennen uutta kokki-iltapäivää.

Ruoanlaittoharrastuksen lisäksi Läskikeräys poiki myös kirjeenvaihtoharrastuksen.  Se olikin jo ehtinyt kuihtua pois tässä tekstareiden, sähköpostien ja What'sappien aikakaudella.  Nytpä raapustan pitkään muistilehtiöön joka aamu kirjeen puoliskolle. Tämän kirjeen sisältö on tyypillisesti ruokaviesti ja kertoo mitä olen varannut kotimiehen päivän eväiksi.  "Huomenta! Kaurapuuro on kattilassa.  Lounaaksi voit pistellä lohikeiton, joka löytyy jääkaapista.  T. Eukko". Näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen se on tuo romantiikka kirjeessäkin tiivistetty aika lailla rivien väliin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pakkaspuuhia

Tulivathan ne pakkaset!  Ei sillä, että palelemisesta pitäisin, mutta on muutamia puuhia, joihin ei pääse, ellei ole pakkasta.

Vuodevaatteiden tuuletus vaatii sitkeän suomalaisluulon mukaan vähintään parinkymmenen asteen pakkasen - ainakin, jotta pölypunkeista lähtisi henki.  Nyt on Oulun yliopistossa tosin saatu todistettua, että koko pölypunkki on kuollut sukupuuttoon.  Vaikka vuoteista hilsettä pölypunkin ravinnoksi löytyisikin, niin pölypunkki on kuollut kuivuuteen keskuslämmityksen asiosta.  Aivan sama.  Pakkasessa tuuletetut tilavaatteet tuoksuvat niin raikkailta, ettei sitä voita muu kuin kesätuulessa kuivatetun puhtaan lakanan tuoksu.  Nytpä siis oli oiva keli vuodevaatteiden ulkoiluttamiselle.

Mattojen raikastamiseen hangessa en vielä lähtenyt, sillä tällä mäellä on siihen puuhaan aivan liian vähän lunta. Taitaisin saada nurmikolta tupaantuomisiksi kasan neulasia.  Odotellaan lisää lunta ja pyöräytetään nukkamatot pakkaslumessa.  Kylläpä raikastuvat varmasti.

Pakastinten sulattaminen on muulloin kuin pakkasella epätoivoista puuhaa.  Vaan annas olla näin rapsakassa kelissä! Sen kun vain lykkäät pakasteet kuistille ja laitat pari pesuvadillista lämmintä vettä pakastimeen.  Niin sulavat paksutkin huurteet arkkupakkasen seinämistä ja kaappipakastimen ritilähyllyistä.  Eikä ole mitään huolta taikka hätää jäisten eväiden sulamisesta.  Aikanaan, kun pakastin on kuivattu ja viilennetty uudelleen, voi nostaa jäiset lihat ja mustikat takaisin säilöön.  Samallapa voi toki tehdä inventaarion pakkasen aarteissa ja suunnitella tulevaa ruokalistaa oman pakastimen eikä kauppareissun varaan.

Muitakin ihania pakkaspäivän puuhia on.  Niistä tärkeimpänä mainitsisin sopankeiton.  Minusta keittoruoat ovat pakkasruokia.  Yhdellä perheestämme on jonkinasteinen asenneongelma suhteessa sopparuokaan.  Toisinaan soppa menee, jos nimitän sitä muhennokseksi.  Onneksi keitto käy ihan keiton nimellä silloin, kun siitä ei näy läpi.  Tänä talvena olen ihastunut venäläisen keittiön sakeisiin ja mausteisiin sekä läpinäkymättömiin keittoihin.  Keittelen seljankaa ja bortskeittoa suurilla kattiloilla.  Voi miten koko kehoon tulee lämpöinen olo, kun on pistellyt lautasellisen kuumaa ja sakeaa soppaa.

Pakkasella ilma on kaunis ja kuulas.  Taivas on korkealla.  Aurinkoisena pakkaspäivänä Rapakiven ruokailutila on parhaimmillaan.  Kaunis valkoinen valo pääsee sisään monesta ikkunasta ja valaisee koko kodin.  Pakkanen tekee omia somisteitaan.  Kuurankukat olivat somistaneet ulos laitetut kynttilälyhdyt niin kauniiksi, että ihastelin niitä hyvän tovin.  Kuvaa on onnistunut tuosta kauneudesta ottamaan.  Säilöin kuvan siksi vain mieleeni.

Eivätkä kaikki pakkasen ilot ole vielä tässäkään.  Iloitsen kesällä tekemistäni polttopuista ja niiden antamasta takkalämmöstä.  Lämmitän tiilerin Pikku Lauria päivittäin ja nautin paitsi lämmöstä, myös lasiluukun läpi näkyvästä tulen kajosta.  Takan lämmössä sohvan nurkassa saan luvan perästä nautiskella myös sunnuntaileffan Netflixistä.