Unohduinpa
miettimään, miten paljon ihmisen kädet ihmisestä kertovatkaan.
Pienen
vauvan pientä kättä ihaillaan ja ihmetellään miniatyyrikokoisen käden
täydellisyyttä. koetetaan arvailla
sormien pituuden perusteella tuleeko lapsesta kenties vaikka soittaja. Siihen hoikat pitkät sormet tuntuisivat
sopivan ja viittaavan.
Kädestä
ennustajalle kämmenen viivat ja uurteet kertovat menneestä ja tulevasta. Kaipa
joku noita viivoja osaa tulkita ihan oikeastikin, minä loruilin aika monessa
lastenjuhlassa ennustajan roolissa viisi hyvää ja kymmenen kaunista kämmenen
viivoista – ihan vain omin keksityin kriteerein.
Käsien
kosketus kertoo paljon. Ihan jo
kättelytilanteen kädenpuristuksesta ymmärrämme yhtä ja toista. Liian veltto ote tuntuu vähintäänkin
välinpitämättömältä, liian tiukka puristus taas liki väkivaltaiselta –
kiusaamiselta nyt ainakin. Jonkun
kosketus sopii hoitavaan käsittelyyn, jonkun toisen otteet ovat siihen liian
napakat. Hierojan tai terveydenhoitajan
kädet saattavat molemmat tuntua oikein miellyttäviltä, vaikka hieroja usein
käyttääkin enemmän voimaa.
Käden koko
on varmasti perimän ja evoluution tarpeen mukaan muokkaama. Minä ja puolisko olemme molemmat
itäsuomalaisten maanviljelijöiden isokätisiä jälkeläisiä. Uskon, että maatöissä isoista vahvoista
käsistä on hyötyä. 7 ½- taikka 8-numeroisia
hanskoja on minun käsiini turha sovitella. Puoliskon käteen ei valmiista
käsineistä käteenpantavaa kerta kaikkiaan vaan löydy – sen enempää työkäsineiden
kuin nahkahanskojen osastolta. Silti
lapset ovat sitä mieltä, että iskällä on hellemmät otteet. Muistan, että joskus iskää odotettiin
maailmalta matkatöistä irrottamaan korvakorua tulehtuneesta korviksen reiästä
tai maitohammasta suusta – ”kun sulla, äiti, on niin kovat kädet!” Toisaalta ”äitien
käsillä” varmaan voi tarttua kuumempaankin uuniastiaan yhtä lailla kuin
likaiseen perunaan taikka likapyykkiin.
Käsite ”äitien kädet” syntyi kuopuksen ollessa suunnilleen
viisivuotias. Hänen mielestään äitien
käsillä saattoi tehdä kaikenlaista sellaista, mitä hän ei voinut taikka
halunnut tehdä.
Paras
kaikista käsijutuista on minusta kuitenkin tämä: Työnantaja oli hakemassa urakkatyöhön kahta
tekijää, hakijoita oli neljä. Työnantaja
pyysi työnhakijat riviin ja kehotti ojentamaan kädet eteen kämmenpuolet
ylöspäin. Ne kaksi, joilla oli siistit
ja siloiset kädet saivat lähteä. Työmiehen känsäisillä käsillä irtosi
työpaikka.