Partikkelifiltteri

Varmaan ainakin toinen teistä lukijoistani on jo ehtinyt luulla minun lopettaneen kokonaan autoilun, kun en ole aikoihin kirjoittanut autosta enkä autoilusta.  Autoillut toki olen, mutta VW Passat on kuljettanut paikasta toiseen luotettavasti, eikä sanomista – saati kirjoittamista – ole ollut.  Ennen kuin nyt.

Olimme lähdössä Sopotista kotiinpäin, kun auton kojetauluun syttyi ensimmäinen varoitusvalo. Semmoinen keltainen vilkkuva kiemura.  Auto ja ohjekirja puhuvat pelkkää saksaa, joka taas minulla on vähäisen käytön vuoksi päässyt pahasti ruostumaan.  Ohjekirjan tavaaminen kävi hitaasti.  Pikkuisen tarvittiin kysellä käännösapua tekstarilla kotipuolestakin. Pian syttyi seuraava keltainen varoitusvalo ja jo tuli ruudullekin tekstiä; ”Partikkelfilter…”  Kas tuttuja sanoja!  Partikkelin tiedän, sehän on sanaluokka ja filtteri taitaa olla suodatin.  Tilanne oli kuin yhdyssanojen oppitunnilla, jossa kerron oppilaille, että ”yhdyssanassa kahdesta yksinäänkin merkitsevästä sanasta tulee yhteen laitettuna aivan uutta asiaa tarkoittava sana”.  Partikkelifiltteri on varmaan jotain muuta kuin tutut sanan puolikkaat, sillä miksikä taipumattomia partikkelisanoja olisi tarve suodattaa.

Ajoimme lähimmälle rasvanäppihuoltamolle, josta löytyikin sujuvasti englanninkielentaitoinen korjaaja.  Partikkelifiltteri oli hänelle aivan tuttu asia.  Hän selitti sen olevan vähän kuin katalysaattori, joka kerää polttonesteestä partikkeleita.  Ajaa ei saa, jottei moottori vaurioidu.  Osa on kallis ja hommaan menee päivä.  Kannattaisi kuulemma hankkia hotellihuone tältä kylältä, Nowy Dor Gdanskista.  Voivottelimme aikataulukiireitämme.  Ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi ottaa automme työn alle samana päivänä, jo parin tunnin päästä.

Odotellessa pinkaisimme läheiselle torille, josta kokemuksemme mukaan tekee hyviä ja edullisia hankintoja.  Niin nytkin.  Vaatteita ja parit kengät saimme hankittua senkin varalta, että reissuun tosiaan tulisi remontin takia lisäpäivä.

Kolme aikaan auto pääsi kiinni tietokoneeseen ja minä tuoreeltaan pakinankirjoitukseen korjaamon aurinkoiselle pihalle.  Onneksi oli kynä ja vihko matkassa!

Illan vilakalla, pari tuntia korjaamon virallisen sulkemisajan jälkeen, korjaajat tulivat kaksissa miehin kertomaan, että yhtä putken pätkää puuttuu ja tosiaan joudumme odottamaan aamuun.

Tiedostamista

Kävin Gdanskin eläintarhassa.  Se oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu.  Eläimillä oli oikeasti todella tilavat ja viihtyisännäköiset häkit.  Leijonallakin varmaan hehtaarin verran tilaa piiloutua uteliailta katseilta.

Heti portilla oli iso ilmoitustaulu, joka ohjasi kävijöitä tiedostamaan, kuinka eläimiä voi auttaa ja suojella.   Muistutettiin siitä, ettei kaukomailta saa tuoda villieläinten nahkoja eikä harvinaisten eläinten luista koverrettuja koriste-esineitä.  Varoitettiin palmuöljystä, jonka vuoksi tuhotaan sademetsiä ja jota kuulemma on kolmanneksessa supermarkettien tuotteista.  Huh!  Olipa hyvä ja herättelevä tietoisku heti alkajaisiksi.

Siitä se ajatus sitten lähti.  Meinaan pohdinta siitä, mitä kaikkea tälläkin lomareissulla olisi pitänyt tiedostaa. Ajoimme diesel-autolla Via Baltican kautta Gdanskiin.  Matkaa kertyi yhteen suuntaan hiukan vajaat puolitoistatuhatta kilometriä.  Hiilijalanjälki oli melkoinen.  Olisiko se lentäen ollut vieläkin suurempi?  Matkoilla olemme pitäneet periaatteenamme, että tankkaamme automme mieluummin pienillä kansallisilla huoltamoilla.  Samoin suosimme paikallisia ravintoloita suurten ylikansallisten ketjuravintoloiden sijasta.  Joskus on ollut pakko tehdä poikkeuksia ja tankata itsensä ja autonsa ylikansallisella Statoililla taikka Hesburgerilla, vaikka roposet varmaan kulkeutuvatkin pois paikallisilta toimijoilta.  On ollut pakko, ihan vain siksi, että noilla asemilla toimii varmuudella yhteys kotiväkeen wifin kautta.

Ruoka-asioissa olisi fiksua olla tiedostava, vaikka ihan sekaruoan syöjiä olemmekin. En tokikaan osta maapallon toiselta puolen rahdattavia goji-marjoja, mutta mistä voin tietää ravintolaruokaa tilatessani, onko broileri salaatissani lähibroileria vai sitä thaimaassa kypsennettyä ja Eurooppaan lentorahtina toimitettua?  Teepussia valitessani voin katsoa, etten ota sademetsien tuhoaja –Liptonia, mutta ovatko muut merkit sen taatumpia sademetsän säilyttäjiä?

Lomamme yhtenä ohjelmanumerona kävimme pienellä risteilyllä merirosvolaivalla Itämeren Gdanskinlahdella.  Tulimmeko siis tahtomattamme ihannoineeksi laitonta merirosvousta?  Ja entäs se toinen kohteemme, eläintarha?  Tiedostavan ihmisen mielestä ei taida olla suotavaa, että eläimiä pidetään häkeissä näytillä keinotekoisessa ympäristössä, vaikka tilaa olisi reilustikin.

Voi tätä tiedostavan ihmisen maailmantuskaa!