Tunnustan olevani aivan parantumaton jouluhömppä. En enää
edes häpeile paljastaa asiaa, koska olen ymmärtänyt, että meitä on Suomessa
ainakin 9800 tunnustautunutta ja rekisteröitynyttä tapausta. Sen verran on
kuulemani mukaan jäseniä facebookin ”Sydämeeni
joulun teen”-ryhmässä.
Tuossa ryhmässä on keskusteltu läpi joulun ruokalistat ja jouluperinteet.
Siellä on kartoitettu joululaulujen suosikit ja inhokit. Siellä on haettu
vertaistukea ja vinkkiä kuusen koristeluun ja ihmetelty, mistä saisi hankittua kauneimmat
joululakanat. Tuplakoon pussilakanan hankinta on nimittäin osoittautunut
haasteelliseksi. 100 päivää ennen jouluaattoa jakoivat innokkaimmat jouluilijat
jo kuvia kauden ensimmäisistä kinkuista ja laatikoista.
Moneen keskusteluun olen osallistunut minäkin, mutten ole
aivan varma, olenko tohtinut edes tuossa ryhmässä tuoda julki oman
jouluhöpsöyteni todellista mittakaavaa. Minulla on - tässä teille nyt toden
sanoakseni – joulu mielessä aivan ympäri vuoden!
Tämän joulun ensimmäiset lahjahankinnat tein liki vuosi
sitten, joulun ja uuden vuoden väliviikolla. Tottahan toki, kun halvalla sain
ja lahjakaapissa oli sillä hetkellä sattumoisin tilaa. Kesällä tein hyviä
yleispäteviä hankintoja sukulaisten jahjakoreihin sujauteltavaksi. Mikä niille
nyt leikkuulaudoille taikka tarjottimille ja patalapuille kaapissa tulisi!
Kesäloman täytepuuhana valmistuivat myös suosioon nousseet syttyruusut, joita
niin ikään löytyy kokoamistani lahjakoreista. Hyvissä ajoin syksyllä keräsin
nurmikolta männynkävyt ja kuivasin ne uunin päällä jouluaskartelujen
tarveaineiksi. Olinhan jo siihen mennessä hoksannut, että kauden hitti on
käpyhyasintti ja sellainen on jokaisella todellisella jouluhömpällä ikkunallaan
oltava.
Syyslomalla lokakuussa laittelimme puoliskon kanssa
ensimmäiset kaamosvalot. Ne, joita jotkut jouluvaloiksikin kutsuvat.
Jouluryhmässä kartoitettiin kerran, montako valosarjaa kullakin on ulkona ja
sisällä. En ollut lainkaan pahimmasta päästä valohöpsöjä tunnustaessani viidet
ulkovalot ja 11 sisävalosarjaa. Joku Rapakiven torppaa suuremman kartanon
emäntä tunnusti, että pelkästään kynttelikköjä on 19 – yksi talon jokaisella
ikkunalla.
Viimeisen joululahjahankintani tein perjantaina 7.12. Olin
todella iloinen, että hankinnat olivat vihdoin valmiina. No okei, parin päivän
päästä kauppareissulla alkoi tuntua siltä, että jokunen herkkujuusto pitäisi
vielä hankkia parin korin täytteeksi. Niin ja pienen vauvan vaippapaketti!
Seuraavalla viikolla vastaan tuli puoliskolle sopiva elämyslahja, jota vain ei
voinut ohittaa. Sitä paitsi siivellä pääsen tuon elämyksen kokemaan itsekin!
Tänään tein toivottavasti jo tosiaan sen The Viimeisen lahjaostoksen.
Leevi-kissan Dreamies-herkut odottavat enää punaista rusettinauhaa.
