Alkukesästä kerroin, kuinka suoritan oikeustieteiden
opintoja modernisti monimuotoetämonialaopintoina. Nolona tunnustan nyt, että vesioikeuden
opinnoissa reputin pahemman kerran.
Teimme puoliskon kanssa yhdessä asiallisen ruoppausilmoituksen
Pohjois-Karjalan Ely-keskukseen. Sähköiselle ilmoituskaavakkeelle kuljettiin aluehallintoviraston
sivujen kautta, joten alkukesästä saatoin väittää ilmoituksen menevän AVI:lle.
Matkan varrella opin kyllä, että maksuton iilmoitus tehdään Ely-keskukselle ja heidän
päätöksestään mahdollisesti tehtävän maksullisen valituksen osoite puolestaan
on AVI.
Ruoppausilmoitukseen tarvittiin lupa vesialueen eli
kalastuskunnan nokkamieheltä. Siihen tarvittiin rajanaapureiden naapurikuulemiset
tonttinumeroineen ja alllekirjoituksineen. Liitteeksi tarvittiin valokuvia ja piirroksia
rannasta ennen ruoppausta ja suunnitelmakuvia rannasta ruoppauksen jäkeen.
Ruopattavan liejun määrä piti arvioida pinta-aloina ja tilavuuksina. Liejun
läjityksen paikka oli kaavailtava samoin jotakuinkin tarkalleen ja jetsulleen. Kaikesta
tuosta ja hakemuskaavakkeen kirjoittamisesta selvisimme ihan kunnialla.
Odottelimme siis Ely-keskuksen päätöstä luvatun kolmenkymmenen päivän
käsittelyajan aivan luottavaisin mielin.
Tänään, 35 päivää ilmoituksen jättämisestä, saimme vihdoin
päätöksen. Lampi on pieni, alle
hehtaarin kokoinen. Ilmakuvasta katsoen viranomaisen mukaan lammen pinta-ala on
noin 0,95 hehtaaria. Tilavuutta ei kysytty. Mielelläni olisin kertonut, että jo
laiturin päässä on syvyyttä pari metriä ja kepillä merkityssä lammen syvimmässä
kohdassa on meille kerrottu vettä olevan peräti 14 metriä – itse emme ole
uskaltautuneet sukeltaen tarkistamaan. Ilmakuvan perusteella Jessolanlampi on
kuulemma myös luonnontilainen. Näihin syihin
ja vesilain toisen luvun 11. pykälään perustuen lampi on näin ollen
Pohjois-Karjalassa rauhoitettu. En tiedä miten lie muualla! Ruoppausta ei
sallita. Päätökseen saa hakea poikkeuslupaa Itä-Suomen Aluehallintovirastosta.
Maksusta. Pitkällä käsittelyajalla. Ilman takeita tuloksesta.
Kerroin Ely-keskuksen virkamiehelle, että eräs – nyt jo
edesmennyt – lammen osakas on padonnut laskuojan ja rannat ovat sitä kautta
soistuneet, joten lampi ei nähdäkseni ole luonnontilainen. Kerroin myös, että lammen
kahdella muulla kesämökillä vastaavat uimarannan parannustoimet on tehty ja
näkisin näin ollen, että meillä olisi yhtä lailla oikeus rannan parantamiseen.
Turhaa olivat reklamointini. Laskuojan patoamisesta on muka niin kauan, että
lammen voi katsoa olevan jo ”luonnontilaisen kaltainen” ja naapurithan ovat
tehneet rantaremonttinsa ennen vesilakia.
Pitkään aikaan ei olekaan verenpaine kihonnut yhtälailla
huippulukemiin, sydän hakannut siksakkkia, saati vieläpä polvet lyöneet samanaikaisesti
setsuuria. Jatkossa käytän voimasanoinani terhakkaita sanoja ”ruoppauslupa”,
”elykeskus” ja ”aluehallintovirasto”.