Pitäjä

Meidän kotiseutumatkamme, mummolamatkamme ja nyt mökkimatkamme on aina tehty pitkin kuutostietä. Kuutostien kuntien järjestys on varsin selkeänä mielessä, minkä nyt kuntaliitosten tuomat muutokset vieläkin pikkuisen hämäävät.  Etelä-Karjalan pohjoispäässä Parikkalan jälkeen tuli vanhastaan  Saari ja tiesimme, että Saaren jälkeen kurkotti Etelä-Karjalan neulanterävä kärki vielä Uukuniemelle, vaikkei kuutostie sen kautta kulkenutkaan. Saaren jälkeen tultiin kuutostietä Rajavaaran tanssilavan kohdilla Pohjois-Karjalan puolelle, Kesälahdelle, ja sitten Kiteelle. Nykyisin on toisin - Parikkala ja Kitee kohtaavat jo maakuntien rajalla.

Kuntaliitoksissa isompiin sulautetut pikkukunnat olivat omaleimaisia ja oman imagon luoneita, eivätkä ne siksi ole vieläkään aivan taipuneet osaksi uusia suurempia emäkuntiansa. Kesälahti, joka on vuosikymmenet kilvannut Suonenjoen kanssa mansikanviljelyn ykkösalueen asemasta ja järjestänyt kahtakin suurta kesätapahtumaa upeiden, Suomen puhtaimpiin järviin kuuluvien Pyhäjärven ja Puruveden kannaksella, ei toden totta tahdo lannistua olemaan osa pesäpallosta - tai kenties joidenkin muistin mukaan vieläpä pontikasta – tunnettua Kiteetä. Kesälahti haluaa olla ”mansikkapitäjä”, ”muikkupitäjä” ja mökkiläisten unelma ”aurinkokunta”. Uukuniemi taas on entinen ”emäpitäjä”, josta sotien jälkeen jäi Suomen puolelle vain viidesosa ja se suuren paikkakunnan tarpeisiin rakennettu kaunis puukirkko. Uukuniemellä on tunnettu vahvaa kotiseutuhenkeä vielä senkin jälkeen, kun alle seitsemänsadan asukkaan lilliputtikunnaksi kutistunut kunta vuoden 2005 alusta liitettiin Parikkalaan. Uukuniemellä profiloidutaan matkailuun. Siellä matkailua rakennetaan pitkälti biisoneiden varaan. Papinniemessä tarjoillaan biisoniburgereita oman paikkakunnan biisoninlihasta, toisaalla sijaitseva kivinavettaan rakennettu kahvila on sekin saanut nimensä biisoneista ja on komeasti ”Biisoniareena”.

Sinnikkäät vanhat pikkukunnat ovat kaivaneet kaukaa historiasta esille sanan ”pitäjä”, jolla voitaneen tarkoittaa melko vapaan tulkinnan mukaan ”maalaiskuntaa”, ja ryhtyneet käyttämään sitä. Onpa nimityksen käytöstä tehty vallan valtuustopäätöskin. Nyt Kesälahden vanhoilla rajoilla toivotetaan tervetulleeksi Kesälahden pitäjään ja Uukuniemen Niukkalan kylässä palvelee yksityinen Uukuniemen pitäjän kauppa.

Kesäasukkaana en tietenkään tiedä, miten paljon parranpärinää, suukopua ja muuta palstoilla kirjoittelua asioiden taustalla on. Minusta näyttää siltä, että omaleimaisuudesta on haluttu ja osattu pitää kivasti kiinni. Suorastaan mietin, miksei meilläkin voisi olla heti Ahvenkosken tunnelin jälkeen kyltti ”Tervetuloa Ruotsinpyhtään ruukkipitäjään”? Tietysti toivottaisimme  yhtä lailla tervetulleeksi Pernajaan, Agricolan kotipitäjään ja Liljendaliin - vaikkapa tunnettuun revyypitäjään.

Sateenkaaren alla

”Koti on koirankopin katolla” mainosti Ressu- sarjakuvakirja joskus. Ajattelin, että kirjan nimessä piili suuri viisaus. Koti voi olla vaikka koirankopin katolla, kunhan se on asujalleen mieluinen. Kymmenen kertaa muuttaneena olen minäkin oppinut, että kodin voi perustaa minne vain, kunhan ne omat kodin ja kotoisan  tunnelman luojat ovat mukana. Minulle kodin esineistä tärkeäksi on muodostunut loppupeleissä vain yksi huonekalu – ensimmäiseen kotiin puusepällä teetetty kaunis mäntyinen ”emännänkaappi”. Sen olen asettanut kunniapaikalle jokaisessa kodissani. Varsinaisen kodin luovat kuitenkin rakkaat perheenjäseneni. Kunhan koti on heidän luonaan, olen voinut olla aivan onnellinen kodin koosta ja sijainnista riippumatta.

Tyttövuosiltani muistan suloiset Sarah Kay -kortit, joiden kuvissa esiintyivät Pieni talo preerialla -tyyppisiin aurinkohattuihin,  rimpsumekkoihin ja mamelukeihin sonnustautuneet lapsihahmot. Kortit jakoivat söpöjä muistolauseita tähän tapaan: ”rakkautta on… että joku huolehtii”, ”rakkaus on rikkautta”, ”rakkaus on läheisyyttä”, ”hellyys luo turvallisuutta”,  ”yhdessä on turvallista”, ”miten toinen ihminen voikaan merkitä paljon”, ”kaikki tarvitsevat toisiaan”…  Kortit teksteineen ja kuvineen tekivät oman aikansa asennemuokkausta. Ne puhuivat ystävyydestä ja rakkaudesta. Korttitekstit muistuttivat, miten rakkaus on loppujen lopuksi pieniä - ja aika yksinkertaisiakin - asioita. Nuo pienet asiat ovat kuitenkin tärkeitä ja sitä kautta kovin merkityksellisiä onnellisuuden lähteinä.

Yhdessäkään kortissa ei sanottu, että avioliitto on vain miehen ja naisen liitto. Muistutettiin ystävyyden ja rakkauden pienistä teoista; huolehtimisesta, läheisyydestä, turvallisesta olosta, toisen ihmisen merkityksestä. Toisinaan korttikuvissa käveli käsikkäin kaksi tyttöä, toisinaan tyttö ja poika. Eikö olekin aika hassua, että lapsena kaksi tyttöä tai kaksi poikaa voivat mainiosti kävellä käsikkäin ja aikuisena se yhtäkkiä ei olisikaan sallittua? Miten se noin voisi olla!?

Jokainen kuulija tulkitsee laulutekstejä omista lähtökohdistaan käsin. Entä jos jättää tulkinnan tekemättä? ”Täällä Pohjantähden alla korkeimmalla kukkulalla. Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan”, laulaa Petri Laaksonen, eikä rajaa unennäkijää eikä unelmoinnin kohdetta. Samassa laulussa lauletaan myös ”Täällä Pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla. Ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen.” Miten kamala kohtalo tunteiden tukahduttamisesta! Miksi joidenkin tunteet pitäisi tukahduttaa ja tappaa ja joidenkin toisten tunteet olisivat sallitumpia ja soveliaampia?

Saman Pohjantähden taikka sateenkaaren alla meillä kaikilla täytyy olla mahdollisuus elää ja olla omina itsenämme.

Ilmastonmuutosta mietiskellen

Palelemme heinäkuussa vähän reilun kymmenen asteen lämpötiloissa, kun pitäisi olla vuoden lämpimin kuukausi. Silti jotkut rohkenevat vielä epäillä, mahtaako ilmastonmuutos edes olla totta! Väittävät sitä valeuutiseksi ja suurvaltojen propagandaksi. Mutta muutos on käynnissä ja vauhdilla. Napajäätiköt sulavat ja Alaskassa ja Siperiassa koetaan ennennäkemättömän helteisiä kesäkelejä. Epäilijät epäilevät ehkä siksi, että voivat siten oikeuttaa oman toimimattomuutensa ja ilmastotalkoisiin osallistumattomuutensa. Epäilijäthän viestivät vahvasti, ettei yhden ihmisen teoilla muka ole merkitystä, kun suuret väkirikkaat valtiot saastuttavat samaan aikaan aivan sumeilematta. Minusta pienilläkin teoilla on merkitystä, ainakin omantunnon rauhoittamiseksi – eikä se ole vähän sekään.

Liikenteen ja ilmaston yhteys on minusta aivan selvä ja omia liikennöintitapoja mietiskellen voi jokainen tehdä ilmastotekoja. Lentelen tosi vähän. Tänä vuonna en ole tehnyt vielä yhtään lentomatkaa ja tuskinpa teenkään. Voin siis taputtaa itseäni olalle tästä. Autoilen paljon, mutta ajelen kovin pienipäästöisellä pikkudieselillä. Sekin on ilmastoteko. Sähköautoon en ole voinut vielä siirtyä auton kalliin hankintahinnan vuoksi ja siksi, ettei niiden toimintasäde vielä kata meidän mökkimatkaamme. Jossain kyllä aprikoitiin dieselillä ajamisen hiilijalanjäljen olevan jopa pienempi kuin sähköauton, mutta mene ja tiedä oliko se vain propagandaa dieselin puolesta. Tarjoan mielelläni kimppakyydin kaverille vaikkapa työmatkalla, vähentäähän sekin päästöjä, eli on ilmastolle hyväksi.

Lihansyönnin yhteys ilmaston hyvinvointiin onkin jo pikkuisen pidempi ketju ja sen hahmottaminen on hiukkasen hankalampaa kuin liikennevaikutusten. Johtuneeko jälleen maalaistalotaustastani, mutta olen edelleen sekasyöjä. Syön toki kasviksia, mutta syön lihaa ja kalaakin. Vieläpä ihan hyvällä omallatunnolla. Katson kyllä tarkasti, että syömäni liha on kotimaista, Suomessa turvallisesti tuotettua ja avainlipulla merkittyä. Silloin olen mielestäni jälleen osallistunut ilmastotalkoisiin, koska syömääni lihaa ei ole rahdattu maapallon toiselta puolen lentokoneella eikä laivarahtina. Kotimaiset tuottajat pitävät tärkeänä puhtaiden ja laadukkaiden tuotteiden tuottamista ja varovat esimerkiksi tuotantoeläinten lääkitsemistä antibiooteilla. Samaan aikaan tiedetään, että ulkomailla antibiootteja lisätään jo varmuuden vuoksi eläinten rehuun. Tämä ihan vain tuotantolukujen maksimoimiseksi. Samaa maksimointia tavoitellessaan sallii Yhdysvallat jopa kasvuhormonien käytön lihantuotannossa. Sellaiset vippaskonstit ovat onneksi Suomessa ja koko Eu:ssa kiellettyjä.

Kun vielä lajittelen roskani melko moneen jakeeseen, koen tehneeni edes jotain ilmaston hyväksi. Kaikki lähtee kuitenkin kovin pienistä valinnoista ja teoista.