Presidenttimietteitä

 Aika monessa suomalaiskodissakin taitaa päivä alkaa siitä, että aamupalapöydässä tutkaillaan netin uutistarjontaa. Viime aikoina tarjonnasta on noussut lähes joka aamu suuren ja mahtavan Amerikan presidentin sanomisia ja tekemisiä. Päivän on saanut käynnistää päivittelemällä, mitä se Trump nyt taas!?

Tässä poimintoja ihan vain parin viikon ajalta muistin varaisesti, eikä ollenkaan edes kronologisessa järjestyksessä:

- Trump näyttää tehdastyöntekijälle keskaria Michiganissa.

- Trump vastaa toimittajan kysymykseen Capitolin kukkulan tapahtumista, ettei häntä ”vit…kaan kiinnosta”.

- Trump ilmoittaa ottavansa Yhdysvaltojen haltuun Venezuelan heiltä viemän öljyn.

- Trump ottaa vastaan Venezuelalaisen Nobel-voittajan hänelle luovuttaman Nobel-muistolaatan (aivan kuin se hänelle kuuluisi!?)

- Trump uhoaa ottavansa Grönlannin Yhdysvaltojen 52. osavaltioksi ”tavalla tai toisella”.

- Trump uhkaa asettaa tuontitullit maille, jotka asettuvat Grönlannin valtaamista vastaan. (Mitenkähän Donald tulkitsee Suomen kahden upseerin ”tutkimustyöryhmän” lähettämisen?)

- Trump toteaa, ettei USA:ssa kannata pitää uusia vaaleja, sillä hän on tehnyt niin hyvää työtä (ja voi siis jatkaa presidenttinä ilman vaalien tuomaa oikeutusta, niinkö?)

Voisiko kukaan kuvitella, että yksikään Suomen presidenteistä tohtisi käyttäytyä tai toimia Donald Trumpin tapaan? Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio, Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Halonen, Niinistö ja Stubb ovat kaikki hallinneet hermonsa. He ovat osanneet käyttäytyä ja toimia välillä erittäinkin haastavissa tilanteissa diplomaattisesti ja korrektisti. Amerikan itseään täynnä oleva presidentti se käyttäytyy kuin norsu posliinikaupassa ja kehtaa vielä retostella, että hänen tyytyväisenä pitäminen on tärkeää ja ne, jotka sen ymmärtävät ovat fiksuja.

Ravitsemussuositukset

 Suomi sai uudet ravitsemussuositukset loppuvuodesta 2024. Suositusten kerrottiin perustuvan laajaan kansainväliseen tutkimukseen terveellisestä ja hyvästä ravinnosta. Näitä suosituksia on jalkautettu nyt vuoden ajan esimerkiksi koulujen kautta. Kasviksia on lisätty ja pitkälle prosessoituja tuotteita vähennetty.

Amerikkalaiset saivat uudet ravintosuositukset aivan juuri tuoreeltaan. Heillä suositukset julkaisi maan Maatalousministeriö.

Suosituksilla on eroa, vaikka ne onkin molemmissa maissa aseteltu kolmion muotoon. Eroa ei selitä kolmion asento.

Amerikkalaiset elävät ”America first” ja ”Make America Great Again” -ajatuksiaan todeksi. Totta kai oman maan maanviljelystuotteiden suosimisen täytyy olla tärkeässä roolissa. ”Suosikaa siis lihaa, voita ja juustoa”, tuntuu ravintosuositusten kuvaaja sanovan. Sivuseikka se, että amerikkalaiset ihmiset siinä sivussa lihovat, mutta ehkä sekin on vain ”great”!?

Meillä Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon huoltovarmuudesta ja siitä kuinka Suomi hädän tullen on melkeinpä ”saari” kaukana pohjoisessa. Maanviljelijät Suomessa pelkäävät ihan syystä elinkeinonsa puolesta, kun liha ja maitotuotteet eivät saaneet ravintopyramidissa suurempaa osaa. Karjatiloja lakkautetaan vauhdilla. Huoli on siitä, mistä kotimainen tuotanto hädän tullen polkaistaan vauhtiin, jos hedelmien ja vihannesten talvituonti häiriintyy. Mutta se ei ollut nyt tämän kirjoituksen pointti.

Pointtini on se, että suositusten takana on tutkimuksen lisäksi myös politiikkaa. Amerikkalaisille ravinto on maatalouspolitiikkaa. Se on myös arvovalinta.

Maailma valmiiksi ennen joulua

Tunnetteko ilmiön, jossa kaikki mahdollinen pitää saada tehtyä valmiiksi ennen joulua? Se on oikeastaan aika hassu ajatus. Miksei takaraja voisi yhtä hyvin olla marraskuun loppu tai joulukuun loppu, juhannus - tai yhtä lailla mikä tahansa muu sovittu päivä?

Jouluna lahjana annettavaksi ajatellut asiat on tietysti hyvä saada valmiiksi ennen joulua. Mutta jos ei onnistu, niin eihän sekään oikeasti mikään katastrofi ole, sillä lahjakortti on keksitty. Lahjakortilla voi luvata, että ”tulossa on” ja niin saa asialle lisäaikaa. Saattaapa olla suorastaan kivakin, että jotain mukavaa on odotettavissa vielä tammikuulla, taikka myöhemmin.

Hyvähän se on koettaa siivota koti edes kerran vuodessa ”nurkkia myöten”. Arjen kiireessä ja tohinassa tahtovat perimmäiset peränurkat jäädä imuroimatta. Toisaalta - pakkoko niitä kaikkia kaapintakusia juuri nyt on koluta? Joulukuun hämärässä kukaan ei näe, vaikka siellä vielä joku villakoira tekisi pesää. Mitä, jos suunnattoman suursiivouksen siirtäisikin suoritettavaksi keväthankien aikaan? Silloin olisi kukaties mahdollisuus lumipestä matot ja luonnon valoakin olisi tarjolla niin, ettei tarvitsisi otsalampun kanssa nurkkia nuohota.

Joulu kaiken takarajana on tarttuva ilmiö. Tänä vuonna se oli levinnyt kattamaan myös luottamustoimet. Kaikki mahdolliset instanssit päättivät pitää vuoden viimeisen kokouksensa juuri jouluviikolla. Yhtään aiemmin ei muka ehtinyt, ja joulun ja uuden vuoden välissä nyt ei tunnetusti monta arkipäivää sovi olemaan. Millään ei olisi malttanut päätettävien asioiden äärellä istua, kun mielessä pyörivät myös ne kodin puuhat – saunan pesu ja viimeiset neulomukset.

Saunan pesun vuoro koitti viikon neljännen kokouksen jälkeen. Eihän siihen toteutukseen juuri puolta tuntia enempää aikaa mennyt. Stressannut olin toki päiväkausia. Sitten olivat vielä ne viimeiset neulomukset; kahdet sukat. Yhdet uudelle tuttavuudelle ja toiset pienen pienet aiemmin toimitettujen liian suurien tilalle. Siinä ne puolihuomaamatta TV:n tuijotuksen ohessa joutuivat. Miten ollakaan samaan vauhtiin tuli tartuttua vielä käsityökopassa kaksi kuukautta odottaneisiin, parsimista tarvitseviin sukkiin. Yhtään ei ollut tämä askare houkuttanut aiemmin… Parsiminen on tylsää, niinpä saksin sukat poikki kantapään yläpuolelta ja neuloin suitsait sunnuntaina uudet terät. Niin vain valmistui jouluksi sekin puuha ja sai lapsenlapsi illan vilakalla ehjät ja lämpöiset sukat.

Ruokapuoli hoituu Saarioisten äitien osittaisella avulla ja pöytäliinan ehdin silittää. Minun jouluni on riittävän valmis.

Teatterikatsaus

Hyvänen aika! Minä olen tainnut unohtaa kertoa tämän loppuvuoden teatterikokemuksistani!

Kesällä ehdin käydä katsomassa kolme todella laadukasta harrastajanäyttelijöiden tekemää kesäteatteriesitystä. Värtsilän ”Rollaattorikapina”, Parikkalan ”Hyönteishotelli” ja Loviisan ”Prinsessa Pikkiriikki” olivat kaikki hienoja ja arvokkaita katselukokemuksia. Jokainen on ollut mielessäni monituiseen kerrat katselun jälkeenkin. Jokainen esitys on myös ollut omalla tavallaan ajan kuva. ”Rollaattorikapina” kertoi siitä, mitä väestön ikääntyminen tuo tullessaan, ”Hyönteishotelli” pureutui ajankohtaisen, Suomen suurimman perinnönjaon ongelmiin ja ”Pikkiriikki” heijasteli tämän ajan perheiden valtasuhteita.

Syksy toi katselulistalle ammattiteatterit. Ensimmäisenä pääsin työporukan kanssa katsomaan Kotkan kaupunginteatterin ”Forever youngin”. Kotkan kaupunginteatteriin ”perustettu” näyttelijöiden vanhainkoti oli jotain todellakin näkemisen arvoista. Esitys oli aivan uskomaton ilotulitus, jossa menneiden vuosikymmenten hitit seurasivat toinen toistaan. Mikä uskomattominta – myös soitanta onnistui näyttelijöiltä itseltään.

Seuraavaksi retkeilin mutkien kautta ja Onnibussilla Tampereelle tapaamaan ystäväporukkaa ja katsomaan ”Ylpeys ja ennakkoluulo – tavallaan” -esitystä. Vaikka Jane Austenin tarinat olivat minulle tuntemattomat, pääsin nopeasti kiinni siihen, miten ”talon palvelusväki” kertoi tarinaa. Uskomatonta, miten siivouskomeron tuotteilla pystyy puvustamaan korkealentoisen näytelmän!

Vajaa vuosi sitten kuulin, että Riihimäelle ollaan rakentamassa ”Opehuone-musikaalia”. Olin heti kärkyllä, kun näin lippujen tulleen myyntiin. Yhtään kaveria en onnistunut saamaan matkaan, sillä liput menivät kaupaksi pikavauhtia. Enpä ihmettele! Neljä TV:stäkin tuttua komedianäyttelijää loihti lavalle ainakin neljäkymmentä hahmoa, eikä yksikään koulumaailman ajankohtainen asia jäänyt käsittelemättä.

Vuosi ei ole vielä lopussa. Uuden vuoden aattona olen menossa lastenlasten (kaikkien neljän) kanssa Kotkan kaupunginteatteriin katsomaan Mauri Kunnaksen tarinan pohjalta luotua ”Seitsemän koiraveljestä” – esitystä. Sitä odotellessa!

Tietoon vaan

Kuluneella viikolla olimme ekaluokkalaisten kanssa ihan perimmäisten kysymysten äärellä. Aloittelin tuntia kyselemällä, millä kirjaimella alkaa ”tonttu, paketti, kuusi, joulupukki…”

Pikkuisen väärällä jalalla aamulla kotoa lähtenyt epeli ilmoitti luokkatovereilleen hiukkasen haastavaan sävyyn: ”Joulupukkia ei muuten ole olemassa. Tietoon vaan! Meidän äidit ne niitä juttuja tekee.” Koko muu ryhmä riemastui puolustamaan omaa varmaa tietoaan. Tottahan tonttuja ja joulupukki on, kun niitä kerran on nähtykin. Olipa joku käynyt joulupukin luonakin. Minäkin todistin opettajan roolista vahvasti, että kylläpä vain on meidänkin puuliiterissä ja yhtenä vuonna tikkailla katon rajassa tonttu nähty.

Sen verran on vielä rippeitä opettajan auktoriteetista jäljellä, että ekaluokkalainen taipui vähän ja jatkoi hitusen säyseämmin: ”No, okei. Mutta porot ei kyllä lennä! Tietoon vaan...” Siitä saatoimme olla yhtä mieltä hänen kanssaan. Tuumin, että amerikkalaiset ne vain luulevat porojen lentävän, mutta tokihan me suomalaiset tiedämme, että porot liikkuvat maata pitkin. Sain apuja luokalta: ”Niin ne amerikkalaiset ovat vain niin ihmeissään, että miten se joulupukki ehtii yhden yön aikana joka paikkaan.”

Siitäpä se saatiin konsensus luokkaan ja saatoimme käydä harjoittelemaan J-kirjaimen piirtämistä.

Visionääri kohtaa todellisuuden

 

Huhtikuussa 2024 alteregoni, Rapakiven mummo, heittäytyi visionääriksi ja kirjoitteli hyvinvointihallista, jossa olisi ainakin kolme uima-allasta, pallohalli, joka taipuisi teatteritilaksi, monitoimikirjasto ja kahvila. Tämä komeus olisi Kuningattarenrannassa ja sen isot ikkunat avautuisivat ilta-aurinkoon. Rapakiven mummokin ymmärsi, että sellainen maksaisi kymmeniä miljoonia, siis ihan ”maltaita” ja ”mansikoita”.

Nyt on kerrottu, että meillä on edessä ankeat ajat. Melkeinpä voisi lainata maataloustermiä ja puhua ”katovuosista”, sillä valtionosuusuudistuksen myötä Loviisan tuloista katoaa miljoonakaupalla rahaa. Entiset suuret investointimme, kaksi koulua ja päiväkoti, eivät ole vielä maksettuja. Onko nyt aika tehdä uutta velkaa? Avustusten saamisen mahdollisuutta väläytellään taajaan. Avustuksen saamisen edellytyksenä on kuitenkin aina se, että meillä on vähintään sama summa omaa rahaa sijoitettavaksi hankkeeseen. Onko meillä?

Toisaalta meillä on aika paljon käyttämättömiä kiinteistöjä odottamassa uutta käyttöä taikka uutta omistajaa. Voisiko ajatella, että olisi suorastaan ekoteko taikka osallistuminen ilmastotalkoisiin, jos kunnostaisimme jonkun vanhan kiinteistön kirjastoksi? Nimittäin kirjastolla on kiire.

Valtuusto vieraili Kirkkonummen Fyyrissä, joka oli vanhaa korjaten ja laajentaen rakennettu kirjasto ja monitoimitila. Vastaavaan kokonaisuuteen meillä ei ole tarvetta eikä varaa, mutta joitakin ajatuksia sieltä voisi poimia. Siispä vanhasta tilasta liikkeelle. Olen nähnyt kauniita kuvia Hambergin kodista, funkkistalosta. Muotoutuisiko se uudella talotekniikalla ja hissillä kirjastoksi? Tuettuna työtoimintana hoidettu kahvila. Se toisi mielekästä työtoimintaa sitä tarvitseville ja toisi erilaisia ihmisryhmiä luontevasti yhteen. Kannatan! Kuulemani mukaan Hambergin kodilla olisi yhteys Helene Schjerfbeckin Loviisassa oleskeluun. Rohkenenkin siis ehdottaa uudelle kirjastotalolla nimeksi ”Helene”.

Kulttuuritalon tarvetta tuntuu liioitellun vahvasti. Kulttuurikeskus Kino Marilyn on täynnä muutaman kerran vuodessa, vaikka siellä onkin varsin monipuolista tarjontaa. Elokuvien lisäksi on tarjoiltu konsertteja, teatteriesityksiä, stand upia, oopperaa jne. Seurahuoneelta saa varattua tilat tapahtumalleen lähes koska vaan, sillä vapaata löytyy. Monet kirkkomme tarjoavat nekin tilaa musiikillisille esityksille. Lisäksi meillä on kylätalo melkein jokaisessa kylässä ja niissä sopii kokoustaa ja järjestää juhlia.

Urheiluhallin monet korjaukset ovat olleet tekohengitystä. Tiedossa on, että uudelle hallille on tarve. Tarveselvityksen olisi voinut jättää suosiolla tekemättä, sillä tarve on tiedossa. Viivästyminen johtuu siitä, että kinaa on rakennuspaikasta. Joku haluaa hallin urheilukenttien yhteyteen, joku Lovisavikens skolan välittömään läheisyyteen ja kolmas Harmaakalliolle. Tietysti sitäkin aprikoidaan, mitkä kaikki tilat ja toiminnot halliin halutaan. Minulla on urheiluhallin suhteen vain yksi toive – kuivalle maalle, kiitos!