Ääri-ilmiöitä

 

 

Meteorologit ovat nyt jo vuosien ajan varoitelleet meitä sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä ilmaston muuttuessa. Perjantaiaamuna ennen puoli kuutta heräsinkin varsinaiseen äärisateeseen.

Minä, joka nukun kuin tukki, enkä kuule taikka tajua mitään ennen kuin herätyskello vihdoin hälyttää, heräsin sateeseen ja tuuleen reilua tuntia ennen kellon soittoa. Olin heti tietoinen, että nyt ei ole tavallinen syyssade, sillä yöllähän tuulet yleensä laantuvat. Tämä sade tuli meidänkin mäelle mereltä päin ja vaakatasossa puhaltavan tuulen kanssa. Siihen kartalle laitettavaan säämerkkiin olisi tarvittu vähintäänkin neljä pisaraa. Mistä sitä tietää, vaikka olisi ollut samaan aikaan Amerikoissa riehuneen hurrikaani Helenen helmus taikka laahus, joka pyyhkieli täällä Pohjolassa saakka.

Mietin sitten aamuteekupin äärellä mennyttä kesää. Olihan meillä Suomessa herkuteltavana aivan äärimmäisen pitkä ja kuuma kesä. Hellepäiviä kertyi ennätykselliset 71, ja niistä osui syyskuullekin vielä monta monituista, peräti kahdeksan. Ei siis ihme, että kesän rakennus- ja pihapuuhissa tuntui tukalalta. Eivät ne olleetkaan vain huono kunto taikka ikävaivat, jotka saivat hien virtaamaan pitkin selkää ja kasvoja.

Meillä mökillä Pohjois-Karjalassa oli paitsi kuuma, myös äärettömän kuiva kesä. Mökin 23 metriä syvä rengaskaivokin kuivui heinäkuun puoliväliin tultaessa. Alkukesä oltiin kyllä saatu tiskattua, saunottua ja pulsaattoripyykättyä kaivovedellä, mutta loppukesästä piti siirtyä käyttämään lampivettä pesuihin. Onneksi lampi on syvä ja ääriään myöten täynnä vettä.

Välistä tuntuu, ettei tässä säiden päivittelyssä ole äärtä eikä laitaa. Säämiehet ja -naiset keksivät toinen toistaan raflaavampia nimityksiä sääilmiöille ja säiden vaihtelulle. ”Seksihelle”, ”hyinen yllätys”, ”eeppinen katastrofi” ja sitä rataa. Tokihan suomalaisten lempipuheenaiheella kannattaa hakea klikkauksia omalle tv-kanavalle taikka omalle nettilehdelle. Tokihan jokainen on kiinnostunut huomisen, tulevan viikonlopun taikka loppusyksyn säästä. Myös lomat ja yleiset juhlapyhät ovat kiinnostavia säiden puolesta. Määrittäväthän kelit paljolti vapaa-ajan puuhia ja vaikka liikenneoloja. Pekka Pouta taikka Anne Borgström se sentään Sanna Marinia useammin tietää, onko aika mennä mökille tai merelle.

Taloushuolia

 

 

Minulla on huoli suomalaisten ihmisten taloudesta.

 

Me olemme vajonneet lamaan. Väitän, että paitsi taloudelliseen niin myös henkiseen lamaan. Me emme uskalla tehdä hankintoja, koska usko tulevaisuuteen on heikoilla. Hätäilemme hallituksen leikkausten vaikutuksista omaan toimeentuloon. Yhtä lailla hätäilemme vaikkapa lainan korkojen heilahteluista, ensi talven sähkölaskun suuruudesta, polttoaineen hinnanmuutoksista ja ruoan hinnan korotuksista. Olemme varovaisia ja varmistelemme omaa pärjäämistä laittamalla rahaa sivuun pakkaskuukausien sähkölaskuja varten. Viisasta tietysti.

 

Samaan aikaan moni ala on pahassa pulassa, kun kauppa ei käy. Rakentaminen on ennätyksellisen vähäistä ja konkurssit alalla tuiki tavallisia. Ravintola-alalla surraan etätyön muuttumista uudeksi  normaaliksi ja lounastajien puutetta buffetpöydissä. Etätyöläiset kun mokomat syövätkin kotona. Isompia hankintoja harkitaan hartaasti ja lykätään helposti tuota tuonnemmaksi. Kaupaksi eivät käy asunnot, autot eivätkä oikein mitkään arjen välttämättömyyshankintoja suuremmat. Maito, makkara ja vessapaperi liikkuvat, mutta niissäkin menekki kasvaa edullisimpien merkkien ja brändien osalta ja vähenee kalliimpien merkkien puolella.

 

Ja kuitenkin talous pitäisi saada pyörimään ja raha liikkeelle. Korona-aikaan kampanjoitiin kovasti kotimaisen työn puolesta ja kannustettiin ostamaan kotimaisia tuotteita. Silloin me kaikki taisimmekin hankkia lahjoiksi palveluihin oikeuttavia lahjakortteja ja tehdä vähät vaate- ja kenkähankintamme kotimaisissa verkkokaupoissa. Nyt meiltä kaivattaisiin samaa, suorastaan isänmaallista otetta talouden vauhdittamiseen.

 

 Tiedän, että ylimääräistä ei lompakoista juuri löydy, mutta voisiko koettaa tehdä fiksuja ja kauaskantoisempia hankintoja? Jos unohtaisi Temun ja Ali Expressin ja ostaisi sen sijaan laadukkaamman kotimaisen? Mitä jos hankkisi taas lahjaksi lahjakortin läheiseen palveluyritykseen; ravintolaan, kampaamoon, elokuvateatteriin…  Jospa nyt sittenkin olisi aika teettää se kauan suunniteltu kylppäriremppa? Vapaita tekijöitä varmaan löytyy.

 

Näitä mietin iltapäivänä, jolloin sain Mobilepayhini maksun neulomistani villasukista ja laitoin rahan kiertoon maksamalla nurmikonleikkaajalle.

Tavallinen riittää

 

 

Minusta Mielensäpahoittaja (vaiko sittenkin Tuomas Kyrö?) voitaisiin nimittää Filosofian kunniatohtoriksi. Sen verran monta hyvää perinteisen suomalaismallista; lyhyttä, ytimekästä ja lakonista elämänviisautta Tuomas Kyrö on laittanut Mielensäpahoittajan suuhun vuosien saatossa.

 

Tuoreimmassa elokuvassa, joka kertoo Mielensäpahoittajan vanhuudenpäivien rakkaustarinan, sanoo Mielensäpahoittaja, että hänen ja emännän yhteiseen hautakiveen kaiverretaan aiemmin sovitun mukaisesti teksti ”Tavallinen riittää”.

 

Lähdin elokuvista aivan kuin lapsuuden pyhäkoulusta - mielessäni ”muistolause”. Tuollainen lyhyt ja tiivis viisauden siemenen sisältävä lause, jota voi viikon mittaan makustella ja miettiä sen merkityksiä.

 

Lienevätkö työviikon vastukset ja työn kautta tulleet monimuotoiset vaatimukset saaneet aikaan sen, että koin nuo sanat niin tärkeiksi. Olen tehtävässä, jossa toiveita työlle asettavat monet tahot ja kaikkien toiveiden täyttämiseen on melkoisen mahdotonta revetä. Ehkä näillä kymmenillä uskallan jo ajatella, että luotan omaan näkemykseeni, vaikka se ei ehkä kaikkein lennokkain olekaan. Hyväksyn, että tavallinen riittää.

 

Miten moneen paikkaan tuo kahden sanan sanaliitto on leffan näkemisen jälkeen tuntunutkaan sopivan! Aivan sama oliko puhe kotisiivouksesta, ruuanlaitosta, sukkamallista taikka oppitunnin suunnittelusta. Kylläpä vain - tavallinen riittää.

 

Miten paljon sitä ihminen haaskaakaan energia kaikkeen turhaan pinnistelyyn ja pyristelyyn? Siihen, että yrittää ylittää itsensä ja siihen, että tavoittelee jotain, mitä luulee muiden häneltä odottavan. Nimenomaan tämä mitä luulee (!) ihmisten odottavan. Loppujen lopuksi aika harvoin niitä odotuksia työpaikalla ääneen sanotaan. Silti urakoitsija yrittää täyttää kaikki tilaajan toiveet ja vieläpä yrittää pikkuisen ylittääkin ne, jotta saisi aikaan Wau-efektin ja näkisi asiakkaan tyytyväisen ilmeen. Samalla lailla pyrkii kokki ylittämään asiakkaiden toiveet ja keittämään aina herkumpaa evästä. Niin yrittää opettajakin virittää uutta ja kivaa oppitunneille, jotta lapset innostuisivat oppimaan ja harjoittelemaan.

Wau-efektillä on paikkansa silloin tällöin arjen kohottajana, mutta eiköhän vain useimmiten se ihan hyvä tavallinen kasin suoritus ole riittävä?

 

Eläinhavaintoja mökin vaiheilla

 

 

Uskoakseni syy on ilmastonmuutoksessa. Toden totta niin on käynyt, että etelän eläimistö on levittäytynyt Pohjois-Karjalaan ja pohjoisen eläimistö valunut etelämmäs.

 

Merimetso, joka palasi Suomeen etelärannikolle kolmekymmentä vuotta sitten, yrittää löytää jalansijaa myös järvisuomesta ja Pohjois-Karjalasta. Karjalan Pyhäjärvellä tiedetään jo olevan merimetsoyhdyskunta. Tänä pitkänä kuumana kesänä nähtiin myös meidän hehtaarin lammellamme merimetsopariskunta. Pakko myöntää, että emme ilahtuneet jälleennäkemisestä. Olihan puoliskolla omakohtainen näkemys merimetsojen aikaansaannoksista Pernajanlahdelta. Toivoaksemme tätä pariskuntaa ei Jessolanlammella jatkossa nähdä ahvenaterialla.

Tänä kesänä olen nähnyt ensimmäistä kertaa eläessäni nähnyt niin hepokatin kuin herhiläisenkin. Jännittävää, miten voi hyönteinen olla pelottavan kokoinen! Saunan uunista mönkivä lähes sisiliskon kokoinen hepokatti säikäytti, vaikkei aivan maantiellä poikittain ollutkaan. Monen mehiläisen kokoinen herhiläinen sen sijaan riittää saamaan aikaan pikkupaniikin, vaikka juuri sillä hetkellä ei olisikaan pelkoa pistoista.

Muutaman kilometrin päässä mökiltä ammuttiin kaurapellon reunasta pari aikuista villisikaa. Aivan luvan perästä ja metsästysaikaan. Kaikki tuntui menevän hyötykäyttöön, jopa hampaat. Lähiseudulla asuva koruntekijä käyttää hampaat koruiksi. Sama osaaja hyödyntää kuulemma linnustuksen aikaan saatavat höyhenet perhokalastajien iloksi, perhoiksi.

Männä viikolla puolisko oli rautakauppareissulta tullessaan melkein törmännyt autolla ukkometsoon. Vanhana metsästäjänä hänellä oli tietenkin mielessä metsästysajankohdat. Koska linnustuksen aika ei ollut vielä ja metsokin oli poikkeuksellisen komea nuorukainen, päätti puolisko ihailla linnun marssia tien poikki pysäytetystä autosta katsellen. Olihan linnulla toki oikeus ylittää kylätie kävellen.

Vielä silloin, kun 40 vuotta sitten asuimme vakituisesti Kesälahdella, Pohjois-Karjalan eteläkärjessä, ei siellä tunnettu ahmaa muutoin kuin eläinkirjasta. Nyt mökkinaapurimme raportoivat jopa viiden ahman laumoista. Pohjois-Karjalan eteläosassa ei ole poroja ahman ruoaksi, joten ruoaksi joutuvat hirvenvasat ja kotieläimet.

Muutosta on ilmassa.

Kahvikuppi-indeksi

 

 

Viime viikolla osui iltapäivälehden sivuilla silmiini otsikko, jossa kerrottiin että perheenäiti oli taloutensa kanssa niin tiukoilla, että oli jo harkinnut Muumi-mukien myyntiä. En avannut artikkelia, mutta siitäpä se ajatus taas lähti.

 

Minä en ole koskaan sijoittanut osakkeisiin taikka obligaatioihin. En ymmärrä sijoitusrahastoja, saati sijoitusvakuutuksia. Kielikin on aivan vierasta. Miten muka voisin sijoittaa futuureihin!? Futuurihan on kielioppitermi ja viittaa tulevaisuudessa tapahtuvaan. Minun ajatusmaailmani toimii paljon konkreettisemmin.

 

Tiukoilla ollaan tätä nykyä joka torpassa ja kaikki vaihtoehdot talouden pakollisten menojen kattamiseen ja lisämenoihin varautumiseen on nyt  tutkittava tarkasti. Olen tarkistanut, että 23 kappaleen Muumi-mukikokoelmassani ei ole yhtään oikeasti kallista harvinaisuutta vaan joutuisin tyytymään kirpparinoteerauksiin tusinamukeistani. Siksipä Muumit saavat vielä odotella astiakaapissani arvonnousua.

 

Olen aikoinaan ”sijoittanut” Kerman Saven 1980- luvulla aloitettuun Heinä-sarjaan. Totta kai, kun sain alun sarjaan  häälahjoista. Nuo astiat ovat nyt ilmeisesti -  ja kerta kaikkiaan - poissa muodista. Siksipä sarjastani puuttuvia osia saa nyt kirppareilta koko lailla edullisesti. Puuttuvat osat kannattaakin hankkia viimeistään nyt. Uusia ei ole tulossa, koska tehdas on lopettanut astioiden valmistuksen jo 2011. Jos Kerman Saveen haluaa yhä  sijoittaa, kannattaa  sijoittaa Kerman Saven loppuaikojen Oliivi-sarjaan, joka vaikuttaa monine värivaihtoehtoineen pikkuisen nuorekkaammalta. Väreissä löytyy oliivinvihreän lisäksi ainakin keltaista, luonnonvalkoista ja sinistä.

 

Ystävätär vinkkasi, että ammoista ja alkuperäistä astiasarjaani, Arabian Arcticaa pikunpienine kahvikuppeineen, ei ehkä kannatakaan myydä nyt. Sen arvo saattaa – hieman yllättäen – olla pian nousussa, sillä kahvin hintaan on jälleen luvassa korotuksia. Tuskin kukaan raaskii kohta enää juoda kahviaan Kerman Saven puolentoista desilitran kupeista, saati Muumi-mukeista. Vajaan desin Arctica saattaakin riittää kahvinautintoon.

 

Tämänsorttista sijoitustoimintaa minäkin ymmärrän. Silloin ostetaan, kun edullisesti saadaan ja silloin ollaan valmiita myymään, kun hinta on reilusti yli ostohinnan. Olisiko osakekauppakin jotain sellaista?