Leikkimisestä

Leikkiminen on tärkeää. Lapsi harjoittelee leikissä monenlaisia taitoja. Esimerkiksi kotileikissä opitaan paljon, alkaen kaveritaidoista ja päätyen vaikkapa aikuisen arjen pyörittämisen taitoihin.

Minusta myös aikuisen on tärkeää irrottaa vakavasta työroolista ja heittäytyä leikkimään. Jollekin erilaiset sanapelit – lehtien sanaristikot ja Ylen Sanapyramidi – ovat leikkiä, jossa aivot päästetään assosioimaan vapaasti ja lennokkaasti. Toiselle leikkiä on vaikkapa värien sommittelu maalaukseen taikka langoilla räsymattosukkaan. Väri-ilottelussa aivot saavat hemmottelua ja virkistystä. Monet harrastukset tanssista ja laulusta alkaen kutittelevat aivoissa aivan eri osia kuin mitä työtehtävissä tarvitaan.

Minusta mökkeily on leikkiä. Siellä sovelletaan, keksitään ja kierrätetään aivan toiseen tahtiin kuin kotona. Millaisia onnistumisen elämyksiä ne ovatkaan, kun hyvä hoksaus toimii ja säästää samalla rahaa!? Kirpparilta ostettu hanallinen vesisäiliö huussin ulkoseinällä turvaa käsienpesumahdollisuuden... Palstalöytönä saatu allas kelpaa pariksi mainiosti… Roskalavalta pelastettu rosterinen tiskipöytä jalostuu kesäkeittiön tiskipisteeksi... Vanhasta jääkaapista muokattu kylmäsavustin toimii niin hyvin, ettei koko talvena ole tarvinnut turvautua teolliseen kylmäsavukalaan... Maahan upotettu pikkupakastin toimii eristettynä pumppukoppina, eikä pumppua tarvitse rahdata syksyllä kotiin…

Kun kalenterissa tultiin hiihtoloman kohtaan, alkoivat ajatukset jo suuntautua mökille. Yks kaks kaikenlaisissa asioissa oli mökki-alkuliite. Mainoksen imuri oli selvästi kelvollinen mökki-imuriksi ja meni hankintaan. Toinen kauppa myi juurikin mökkisänkyyn käypäisen levyisiä ja mukavia, muotoon ommeltuja lakanoita. Pakkohan sellaisia oli ostaa. Kirpparilla kuiskutteli pari uutta pellavaista peflettiä – parahiksi mökkisaunaan. Ja koska mökki on iso iloinen asia, se saa olla myös leikkisä. Ystävä ilmoitteli palstoilla pirteitä lastenhuoneen mattoja – minusta ne olivat kerrassaan kelvolliset mökkimatot joten nehän oli haettava odottamaan kevättä ja ensimmäistä mökkimatkaa.

Ei sittenkään ikuista

Lakanakaapissa tapahtuu kummia. Nykyään käsiin osuu tämän tuosta tyynyliina, jossa on reikä tai johon tulee reikä siinä kohtaa, kun alan pujottaa pussin sisään tyynyä. Kovin ovat hiutuneet puuvillaiset pussilakanatkin ohuiksi. Nämä eivät edes ole alkuperäisiä kapioita – tai myyneiksihän niitä Pohjois-Karjalassa sanottiin. Lienevät kuitenkin viime vuosituhannen lopulta 1990-luvulta.

Toista ne ovat edellisten sukupolvien pellavaiset lakanat; niistä riittää vielä monen sukupolven päästäkin käytettävää ja muokattavaa. Aika monella nimittäin komeilee isoäidin pitsireunaiset päällyslakanat kesäisinä ikkunaverhoina. Tämän ajan emännän kuviopainetut puuvillalakanat eivät taida toimia oikein edes matonkuteina. Niin, kukapa enää kutoisi räsymattoja… Jäteasemalle tekstiilipoistoon vain.

Aivan ikuisia eivät taida olla edes Hackmanin teräskattilat. Häälahjakattilan kannen kahva on pitänyt jo kiinnittää uusiksi. Kattilalla ja kannella on ikää vasta rapiat 40 vuotta. Niin hyvää tavaraa tekivät aikoinaan Sorsakoskella, ettei todellakaan ole aivan myötäänsä tarvinnut asioida Tokmannin nettopäivillä kattilan ostossa. Moneen kertaan olen polttanut kattilassa perunat tai jotain muuta pohjaan. Pyykkipulveria kattilan pohjassa keittämällä on kattila saatu taas puhtaaksi ja kiiltäväksi. Toivottavasti myös nykyisin Fiskarsin alaisuudessa valmistuu samaa laatutyötä.

Entistä sinappimainosta mukaellen: Kahta en vaihda – ja toinen on Hackmanin teräskattila.

Presidenttimietteitä

 Aika monessa suomalaiskodissakin taitaa päivä alkaa siitä, että aamupalapöydässä tutkaillaan netin uutistarjontaa. Viime aikoina tarjonnasta on noussut lähes joka aamu suuren ja mahtavan Amerikan presidentin sanomisia ja tekemisiä. Päivän on saanut käynnistää päivittelemällä, mitä se Trump nyt taas!?

Tässä poimintoja ihan vain parin viikon ajalta muistin varaisesti, eikä ollenkaan edes kronologisessa järjestyksessä:

- Trump näyttää tehdastyöntekijälle keskaria Michiganissa.

- Trump vastaa toimittajan kysymykseen Capitolin kukkulan tapahtumista, ettei häntä ”vit…kaan kiinnosta”.

- Trump ilmoittaa ottavansa Yhdysvaltojen haltuun Venezuelan heiltä viemän öljyn.

- Trump ottaa vastaan Venezuelalaisen Nobel-voittajan hänelle luovuttaman Nobel-muistolaatan (aivan kuin se hänelle kuuluisi!?)

- Trump uhoaa ottavansa Grönlannin Yhdysvaltojen 52. osavaltioksi ”tavalla tai toisella”.

- Trump uhkaa asettaa tuontitullit maille, jotka asettuvat Grönlannin valtaamista vastaan. (Mitenkähän Donald tulkitsee Suomen kahden upseerin ”tutkimustyöryhmän” lähettämisen?)

- Trump toteaa, ettei USA:ssa kannata pitää uusia vaaleja, sillä hän on tehnyt niin hyvää työtä (ja voi siis jatkaa presidenttinä ilman vaalien tuomaa oikeutusta, niinkö?)

Voisiko kukaan kuvitella, että yksikään Suomen presidenteistä tohtisi käyttäytyä tai toimia Donald Trumpin tapaan? Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio, Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Halonen, Niinistö ja Stubb ovat kaikki hallinneet hermonsa. He ovat osanneet käyttäytyä ja toimia välillä erittäinkin haastavissa tilanteissa diplomaattisesti ja korrektisti. Amerikan itseään täynnä oleva presidentti se käyttäytyy kuin norsu posliinikaupassa ja kehtaa vielä retostella, että hänen tyytyväisenä pitäminen on tärkeää ja ne, jotka sen ymmärtävät ovat fiksuja.

Ravitsemussuositukset

 Suomi sai uudet ravitsemussuositukset loppuvuodesta 2024. Suositusten kerrottiin perustuvan laajaan kansainväliseen tutkimukseen terveellisestä ja hyvästä ravinnosta. Näitä suosituksia on jalkautettu nyt vuoden ajan esimerkiksi koulujen kautta. Kasviksia on lisätty ja pitkälle prosessoituja tuotteita vähennetty.

Amerikkalaiset saivat uudet ravintosuositukset aivan juuri tuoreeltaan. Heillä suositukset julkaisi maan Maatalousministeriö.

Suosituksilla on eroa, vaikka ne onkin molemmissa maissa aseteltu kolmion muotoon. Eroa ei selitä kolmion asento.

Amerikkalaiset elävät ”America first” ja ”Make America Great Again” -ajatuksiaan todeksi. Totta kai oman maan maanviljelystuotteiden suosimisen täytyy olla tärkeässä roolissa. ”Suosikaa siis lihaa, voita ja juustoa”, tuntuu ravintosuositusten kuvaaja sanovan. Sivuseikka se, että amerikkalaiset ihmiset siinä sivussa lihovat, mutta ehkä sekin on vain ”great”!?

Meillä Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon huoltovarmuudesta ja siitä kuinka Suomi hädän tullen on melkeinpä ”saari” kaukana pohjoisessa. Maanviljelijät Suomessa pelkäävät ihan syystä elinkeinonsa puolesta, kun liha ja maitotuotteet eivät saaneet ravintopyramidissa suurempaa osaa. Karjatiloja lakkautetaan vauhdilla. Huoli on siitä, mistä kotimainen tuotanto hädän tullen polkaistaan vauhtiin, jos hedelmien ja vihannesten talvituonti häiriintyy. Mutta se ei ollut nyt tämän kirjoituksen pointti.

Pointtini on se, että suositusten takana on tutkimuksen lisäksi myös politiikkaa. Amerikkalaisille ravinto on maatalouspolitiikkaa. Se on myös arvovalinta.