Lahjan antaminen on kivaa

Minusta lahjan antaminen on tosi kivaa. Ainakin silloin, jos onnistun antamaan saajalleen mieleisen ja jollain tapaa vähän vitsikkään – ehkäpä pienen tarinan sisältävän lahjan. Tarina syntyy jo siitä, että lahjan saaja ja minä tiedämme, miksi annoin juuri tämän lahjan.

Minun lahjani eivät ole koskaan rahalliselta arvoltaan kalliita, vaan arvo syntyy siitä, että olen tehnyt lahjan itse tai siitä, että lahja on kenties kivasti keksitty. Läheskään aina en lahjojeni kanssa onnistu, vaan koen mokanneeni pahan kerran, kun olen kerännyt koriin tai kauniiseen kassiin sitä sun tätä, eikä lahjan saaja näekään asioiden yhteyttä. Usein joudun siis kertoman lahjansaajalle jonkinmoisen kehyskertomuksen lahjan eri osasten yhdistämiseksi. Miten vaikkapa naistenlehti, kuohujuoma, käsipainot, ruusukynttilä sekä sukkapuikot ja kaunis lankakerä voivat olla saman lahjan osia? Minustahan ne voisivat hyvinkin olla toivottamassa pyöreitä täyttävälle naisihmiselle kaikkea kivaa oman ajan täytettä.

Puoliskon kanssa tunnemme toistemme ajatukset, aivoitukset ja toisaalta menneet tapahtumatkin niin tarkkaan, ettei selityksiä tarvita.

Kesällä oli tapahtunut tyypillinen mökkionnettomuus; puolisko oli saanut jigiuistinkoukun kinttuunsa onkiretkellä. Tai oikeammin onnettomuus tapahtui jo rannassa ennen kuin onki ehti ensimmäistäkään kertaa veteen. Siitähän seurasi käynti terveyskeskuksessa, eikä niitä Pohjois-Karjalassa kovin tiuhassa ole, joten 35 kilometrin päähän oli mentävä. Sitten piti vielä olla hyvillään, että vahinko sattui iltapäivällä ja ehdittiin kuntakeskuksen ”terkkariin”, eikä tarvittu ajaa Joensuun yhteispäivystykseen, jonne matkaa olisikin tullut jo 100 kilometriä suuntaansa. Kyllä siinä tovi meni lääkärilläkin keinotellessa terävää ja haaraista painon kanssa roikkuvaa koukkua irti pohkeesta. Puoliskon kertoman mukaan apuun oli tarvittu talonmiehen työkalulta näyttävät pihdit lääkärin työpöydän alalaatikosta, sillä hennommista ei kuulemma ollut apua.

Kun sitten syyskuulla kirpparilla osui silmiini punainen peltilaatikko, jossa oli valkoinen risti, hoksasin käytön heti: Kas siinäpä ensiapulaatikko mökille – täytteeksi apuja tulevien koukkuonnettomuuksien varalta. Tuumasta toimeen ja puoteihin sisältöä haalimaan. Pinsetit - ilman muuta - ja pullollinen desinfiointisuihketta mätäkuuta ajatellen. Laastaria tietenkin monta metriä. No, uusia koukkuja vahingoittuneiden tilalle ja yksi kokonainen mato-onkisarja. Kun kaupasta osui silmään ”Sveitsin armeijan MacGyver-työkalu”, jossa yhtenä toimintona luki ”koukunpoistaja”, en aikaillut hetkeäkään, vaan ostin sen hintaan katsomatta. Syksyiseltä laivareissulta tarttui mukaan vielä askiin sopiva pikkuruinen Famous Grouse -pullo ajatuksella, että sisäistäkin puudutusta saatetaan tilanteessa tarvita. Ja niin oli lahja valmis.

Kun puolisko avasi paketin, ei kehyskertomusta tarvittu. Lahja oli onnistunut!

Toinen mökkikesä on alkamassa

Vaikkei varsinaista talvea tänä vuonna ole ollutkaan, olemme pitäneet tämän pitkän pimeän jakson ajan suunnittelutaukoa vailla mökkireissuja. Okei, pari piipahdusta mökille on toki tehty; itsenäisyyspäivänä haettiin mökin pakastimesta suvun meille sinne huolehtimat hirvenlihat ja tammikuussa puolisko ja esikoinen piipahtivat päiväseltään asentamassa aurinkoilmapuhaltimen, jolla toivotaan saatavan kevään aurinkoisina päivinä aikaiseksi jonkin verran kuivatusta talven jäljiltä kylmänkosteaan tupaan. Suunnittelua puolisko sen sijaan on tehnyt parin kuukauden mittaisen sairaslomansa ajan, ihan 24/7.

Rannan ja pihan laitto jäi syksyllä vaiheeseen, joten siitähän se sitten keväällä jatkuu. Salaojien tekoa, suodatinkankaan laittoa sekä hiekan ja sepelin siirtelyä on vielä aika paljon – ehkäpä pikkuisen tehdään nurmikkoakin.  Sauna siirtyy kuulemma uuteen paikkaan ja kääntyy samalla 90 astetta, jotta saunan kuistilta voi katsella lammelle. Urakoitsija hirsisaunan kokonaisena siirtämiseen on jo löydetty. Saunan nykyiselle paikalle rakennetaan jonkinmoinen kesätupa ja keittokatos. Tai ehkäpä rakennus saa komeamman nimen ja nimetään Beach houseksi, tuleehan se rantaan. Ihan ensimmäinen askare taitavat sentään olla Datšan portaat, jotka jo viime kesänä todettiin lahoiksi ja pikaista korjausta tarvitseviksi. Aikansa suunnitteluvirhe eli katolta rapulle valuva vesi ja lumi ovat tehneet tehtävänsä. Tuvan leivinuuni puolestaan ei nuohouksesta ja hormi-imurista huolimatta suostu vetämään, joten pelkäämme jonkun savukanavan olevan tukossa. Korjausliike on tiedossa ja uunin sisälle asennettava takkasydän hankittuna. Kuulemma on aivan pikkujuttu avata uunin laki ja asentaa takkasydän leivinuuniin sekä puhkaista uusi yhteys hormiin uunin päältä. Vuoden 1950 talossa on vintissä ensin pätkä avovinttiä purulattialla ja perillä yksi huone. Sadepäivien ratoksi on ajateltu purujen tyhjentämistä, uusien eristeiden laittoa ja lattian sekä seinien levyttämistä ja avovintin muokkaamista kivaksi kirjastotilaksi. Soma huussi pihalle sentään tilattiin valmiina. Puoliskon tarvitsee vain hakea se muutaman sadan kilometrin päästä.

Tällä suunnittelujaksolla olemme katselleet aikamoisen monta kautta Huvilaa ja huussia Ruudun tallenteista. Minä olen aivan stressaantunut ja valvoskelin jo pari yötä aamupuolelle saakka, sillä puolisko löytää jokaisesta jaksosta jotain uutta. Ja ideamylly pyörii taas! Minä lukujärjestysorientoituneena ihmisenä mietin kesäisten viikkojen ja viikonloppujen vähäisyyttä ja suren, ettei niitä kaikkia kivoja pikku juttuja ehkä ehditäkään toteuttaa.  Lastenlapsille on luvattu rakentaa vesiliukumäki. Heille on luvattu paikallisretkiä mummolan mökiltä käsin. Jäävätkö ne toteutumatta? Minun omiin suunnitelmiini kuuluvat tietysti polttopuiden klipsuttelun lisäksi marja- ja sieniretket. Pitääkö niistäkin tinkiä?

Kesä pitänee aloittaa ensi viikolla, että ehtii edes osan.