Välistä sitä haikailee menneitä aikoja, kaihoaa taaksejäänyttä
nuoruutta tai haihattele jotain muuta yhtä saavuttamatonta.
En kaipaile viime vuosituhannelle, vaikka muisti toki vielä
sinnekin ylettyy. En haihattele taikka haaveile keveistä tanssiliikkeistä taikka
pyörähdyksistä pohjoiskarjalaisella tanssilavalla, vaikka sieltä löytyvätkin
puoliskon kanssa yhteiset juuremme. En kaipaile pikkulapsiaikoja ja yöheräämisiä.
Ehkä hymyileväistä, hyväntuulista puolivuotiasta kuitenkin. En kaipaa lasten
harrastusrumbaa taikka murkku-ikää, vaikka ne ruuhkavuodet opettivatkin varsin paljon
ratkaisukeskeistä ajattelutapaa ja itsemyötätuntoa.
Kaipaan nuoremman minäni temperamenttia. Ehkä en sitäkään aivan
kaikkineen. Mutta sitä, miten kiukun tuomalla adrenaliinilla sai tehtyä
suuriakin ponnistuksia. Muistan muutamankin kerran, kun päivän padottu kiukku
kanavoitui iltapäivällä reippaaksi ja railakkaaksi siivoukseksi. Siinä lensivät
parhaassa tapauksessa matot keväthangelle ja torppa tuli siivottua tehokkaasti
ja tarmokkaasti laidasta laitaan. Tuli imuroitua, luututtua ja tehtyä
rättihommatkin ”oikein putinoilleen”. Kylläpä oli sitten mukava istahtaa
siistiin ja raikkaaseen tupaan nauttimaan iltateestä ja rompsunluvusta.
Nykyään ei tahdo jaksaa edes hermostua mistään. Toimeliasta
kiukkua ei saa aikaiseksi millään tai ainakin se mokoma menee teekupillisella
ohi. Torpan katon rajasta on bongattu hämähäkinseitti ja pölykoirat juoksevat nurkissa – pölyrätin
kanssa ei riehu kukaan. Jos joskus onnistuukin hermostumaan, niin adrenaliinin
yliannos vie kaikki voimat, eikä hermostuksen jälkeen jaksa yhtikäs mitään.
Eräänä perjantaina piti
yrittää hermostua kahdesti samana päivänä. Ensin kiukkuista täti-ihmistä tarvittiin,
jotta auto saatiin kiilattua korjaamojonoon välityöksi, niin että
ennätettäisiin vielä eteenpäin ja suunniteltuun matkaan. Toisen kerran piti
hermostua, kun illan myöhällä, vihdoin perille päästyä airbnb-kämppä ei ollutkaan
ennakkopuheiden mukaisesti ensimmäisessä vaan vasta toisessa asuinkerroksessa.
Toinen hermostus oli jo niin laimea, ettei sillä ollut mitään tehoa. Eipä
auttanut puoliskonkaan kuin könytä kaksine kyynärkeppeineen kakkoskerrokseen
yöpymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti