Luin Leena-Kaisa Laakson kirjaa Tarinoita Euroopan reunoilta ja mietin pian omaa Euroopan reunan kokemustani.
Lapsena ajattelin aina, ettei läheisen itärajan takana ollut mitään. Olihan rajan takainen alue kartassakin vain valkoista. Ilmansuunnista itä oli sellainen, johon ei ollut mitään asiaa.
Suomalaisia reissasi kuitenkin Neuvostoliitossa tarkkaan koordinoiduilla ryhmämatkoilla. Nuorena aikuisena taisin osallistua kerran bussimatkalle Leningradiin. Mieleen jäivät hotellin kerrosvalvojat ja hotellihuoneen kammottava haju. Suomalaisia oli myös töissä Neuvostoliiton puolella. Esimerkiksi Imatran rajanaapuri Svetogorsk on hyvin pitkälti suomalaisten rakentama, samoin Viru-hotelli Tallinnassa, joka tuolloin oli vielä osa Neuvostoliittoa.
Kun Neuvostoliitto romahti 1991 muuttui moni asia. Kovin monelle tuntui löytyvän rajan takaa uusia työmahdollisuuksia, oli kulttuuritapahtumia rajan molemmin puolin, suomalaiset auttoivat jopa kirkkojen rakentamista Venäjän Karjalassa. Pienyrittäjätkin pääsivät Venäjälle töihin metsänkaatoon, hirsihommiin jne. Puolisko rakensi tulliasemien aitauksia Venäjän puolella Venäjän uusilla rajoilla Ubilinkassa, Ivangorodissa jne.
Kohta alkoi kulkea tavaraa Venäjälle. Tesjoella sen seuraamiseen oli aitiopaikka. Käytettyjä jääkaappeja ja muita kodinkoneita rahdattiin ensin. Sitten 7-tien täyttivät autorekat. Uusia hienoja henkilöautoja rahdattiin Venäjälle katkeamattomana virtana. Pian jo tehtiin moottoritietä rajalle asti, että liikenne kulkisi juohevammin.
Venäläisille avautui uusi matkustamisen vapaus. He tulivat ensin busseilla Tesjoellekin kalakauppaan. Pian jo hienoilla katumaastureillaan kylpylöihin. Eipä aikaakaan, kun he hankkivat taloja ja mökkejä Suomesta. Itä-Suomessa myytiin mielellään, sillä miten muuten muuttotappioalueella rasitteeksi muodostuneesta kiinteistöstä olisi eroon päässytkään.
Itäraja suljettiin joulukuussa 2023. Sen jälkeen 7-tien itäinen osuus on ollut kovin hiljainen. Haminan ja rajan välillä liikennettä on olemattoman vähän. Kukaan ei ole menossa Venäjälle töihin eikä tankkaamaan. Sen puoleen sieltä ei tulla tänne huviloillekaan. Ajelemme mökkimatkallamme 7-tietä Vaalimaalle saakka ja sieltä rajan pinnassa kulkevaa tietä Ylämaan kautta Lappeenrantaan. Enää ei körötellä ylämäessä hyytyvän venäläisrekan perässä, mutta rajavartioston autot ovat tulleet tutuiksi.
Kolmekymmentäkaksi vuotta kesti tällä kertaa avoimen yhteistyön aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti