Lööppilehdissä kerrotaan "viikon kohuista". Meiltä ei semmoisia irtoa, mutta "viikon kolhut" järjestyy harva se viikko.
Männä viikolla tultiin tiistai-iltapäivällä kaupasta. Minä keräilin ostoskassit käsiini. Ei riittänyt enää kättä laittamaan auton takaluukkua kiinni. Pyysin puoliskoa sulkemaan paksin ja hän lupasi. Taisi sitten unohtaa tasailla verenpaineet, kun kiirehti kuskin paikalta auton taakse. Lie kurkistanut vielä yläviistoon hapuillessaan CX-5:n takaluukkua. Minä laittelin viimeisiä ostoksia kaappeihin, kun puolisko könysi sisälle housut hiekkaa rapisten. Oli hävinnyt jalat alta huimauksen tullen. Tiesi kuitenkin kertoa, että Mazdan alusta on siistissä kunnossa. Kylki venähti ja jalkakin aristi monta päivää keikosen jälkeen.
Käytiin sitten laittelemaan mökkiä talvikuntoon. Minä olin oikein voimieni tunnossa kannettuani sähkömoottorit ja akut pois lautalta, säältä suojaan. Ajattelin kääntää seuraavaksi soutuveneen kumolleen. Olin saanut sen jo nostettua melko pystyyn, kun puolisko huusi: "Elä nyt yksinään! Sehän menee rikki, jos ei kukaan ole ottamassa vastaan." Jotain siinä kävi. Toinen jalka sukelsi suon silmäkkeeseen ja silmälasit olivat mutkalla. Kuulolaite ei ollutkaan enää korvan takana, vaan roikkui korvasta siimansa varassa. Jotain kolahti olkapäälle ja jotenkin tärähti selässäkin. Tulin aika hissun kissun pois hommalta.
Viimeisenä mökki-iltana muistettiin illan myöhällä, että mönkijä pitäisi laittaa lataukseen. Läksin toimittamaan asiaa. Ärsytti, kun piti keskeyttää mokoman takia hyvä neulomis- ja sarjankatseluhetki. Puolisko huusi perään jotain taskulampusta, mutta mitä sellaisella tekee, kun joka nurkalla on liiketunnistimella syttyviä valoja. Pahkeinen, kun eivät syttyneet oikoreitillä liikkuessani. Unohdin täysin rautapadan! Sen mökin vanhasta saunasta kukkapadaksi pelastetun muuripadan. Kompastuin siihen. Pitkäkään yöpaita ei paljon pehmentänyt. Ruhje kintussa oli melkoisen kipeä. Virittelin jalan yöksi tyynyn päälle. Olin suunnattoman kiitollinen siitä, että osteoporoosi ei vielä vaivaa - säilyiväthän luut ehjinä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti