Aputoiminimiä

Aina silloin tällöin huvittelen keksimällä ”aputoiminimiä”, jotka kuvaavat touhujamme. Näitä nimiä ei ole tarkoitus käyttää toiminnassa, kunpahan kuvaavat meitä ihmisinä ja kenties vähän avaavat arvojammekin.

”Romu ja realisointi” toimii aika taajaan. Meille ei ole tärkeää ostaa kaikkea uutena, vaan arvostamme kierrätystä. Aivan sama puhutaanko koneista ja laitteista tai lasten ulkoiluvehkeistä - suksista pulkista ja luistimista. ”Palstailemme” ahkerasti erilaisilla nettikirppareilla. Puolisko on näppärä kunnostamaan erilaisia laitteita ja siksi määritelmä ”pientä vikaa” ei välttämättä säikäytä häntä. Hän on usein juuri se kaivattu ”tee se itse -mies”, joka saa laitteen jälleen toimivaksi.

Kouluissa ja päiväkodeissa on kautta aikain askarreltu jätemateriaalista. Yhteiskunnan määrärahat ovat siihen aika lailla pakottaneetkin, mutta varmasti syynä on osittain myös koulujen ja päiväkotien henkilökunnan luovuus ja kierrätyshalukkuus. Siinä ilmapiirissä ja imussahan minäkin olen saanut kaiken ikää työskennellä. Siksipä kerään yhtä ja toista ”jätettä”, joista jalostan tarpeellista. Kun ystävät  ja työkaverit tekevät joulu- tai kevätsiivousta, he siistivät nurkistaan kynttilänjämät ja munakennot minulle suttyruusujen aineksiksi. Aika moni keräilee myös maito- ja mehupurkin korkkeja minun tarpeisiini. Ekaluokkalaisten lukemaan ja kirjoittamaan opettelu on tänä talvena pohjannut pitkälti korkeista tehtyyn ”näppikseen”. Kahvipusseja ja tuikkufolioita olen kerännyt eteenpäin toimittamista varten.

Oikeastaan tuo kaikki edellä kuvattu ja jäljessä tuleva sopisivat loistavasti nimikkeen ”Jätemylly-Haveriset” alle. Se, mikä on jo toiselle jäte, saatetaan meillä vielä nähdä tarpeellisena materiaalina. Tämä näkemisen lahja on periytynyt lapsillemmekin. Kuormalavan laudat saattavat olla kauniisti harmaantunutta puutyömateriaalia, samoin kuin lavalle tueksi asetettu puinen purilas. Saunankiukaasta saattaa tulla kukkatorni ja aurinkovarjon jalasta ja peltivadista linnunjuottoallas.

Jätemyllyhengessä en kavahda punaista hintalappua ruokakaupassa. Saatan ostaa parikin punaisen lapun tuotetta – käyttää heti yhden ja pakastaa toisen. Luotan suomalaisen ruokateollisuuden varanneen tuotteen käyttöikään parikin turvapäivää tuon parasta ennen -merkinnän jälkeen. Vaan se kyllä hiukan yllätti, että Jätemylly-Haveriset tunnistetaan Savossa saakka. Uuden vuoden alla tulimme Kuopiossa aseman kahvilan peti ja puuro -majoitukseen. Siinä majoittumiskaavaketta täytellessä, kysyi tyttö, maistuisiko meille iltapalaksi muhkeat täytetyt ”muna ja tuna”-leivät. Muuten joutuisi kuulemma heittämään roskiin, kun ei niitä enää huomenna voi syödä. Voi, miten hyvältä maistuikin ruisleivän väliin kätketty paistettu kananmuna ja tonnikala pitkän ajomatkan jälkeen. Kiittelimme kauniisti!

Jouluihminen

Tunnustan olevani aivan parantumaton jouluhömppä. En enää edes häpeile paljastaa asiaa, koska olen ymmärtänyt, että meitä on Suomessa ainakin 9800 tunnustautunutta ja rekisteröitynyttä tapausta. Sen verran on kuulemani mukaan jäseniä  facebookin ”Sydämeeni joulun teen”-ryhmässä.

Tuossa ryhmässä on keskusteltu läpi joulun ruokalistat ja jouluperinteet. Siellä on kartoitettu joululaulujen suosikit ja inhokit. Siellä on haettu vertaistukea ja vinkkiä kuusen koristeluun ja ihmetelty, mistä saisi hankittua kauneimmat joululakanat. Tuplakoon pussilakanan hankinta on nimittäin osoittautunut haasteelliseksi. 100 päivää ennen jouluaattoa jakoivat innokkaimmat jouluilijat jo kuvia kauden ensimmäisistä kinkuista ja laatikoista.

Moneen keskusteluun olen osallistunut minäkin, mutten ole aivan varma, olenko tohtinut edes tuossa ryhmässä tuoda julki oman jouluhöpsöyteni todellista mittakaavaa. Minulla on - tässä teille nyt toden sanoakseni – joulu mielessä aivan ympäri vuoden!

Tämän joulun ensimmäiset lahjahankinnat tein liki vuosi sitten, joulun ja uuden vuoden väliviikolla. Tottahan toki, kun halvalla sain ja lahjakaapissa oli sillä hetkellä sattumoisin tilaa. Kesällä tein hyviä yleispäteviä hankintoja sukulaisten jahjakoreihin sujauteltavaksi. Mikä niille nyt leikkuulaudoille taikka tarjottimille ja patalapuille kaapissa tulisi! Kesäloman täytepuuhana valmistuivat myös suosioon nousseet syttyruusut, joita niin ikään löytyy kokoamistani lahjakoreista. Hyvissä ajoin syksyllä keräsin nurmikolta männynkävyt ja kuivasin ne uunin päällä jouluaskartelujen tarveaineiksi. Olinhan jo siihen mennessä hoksannut, että kauden hitti on käpyhyasintti ja sellainen on jokaisella todellisella jouluhömpällä ikkunallaan oltava.

Syyslomalla lokakuussa laittelimme puoliskon kanssa ensimmäiset kaamosvalot. Ne, joita jotkut jouluvaloiksikin kutsuvat. Jouluryhmässä kartoitettiin kerran, montako valosarjaa kullakin on ulkona ja sisällä. En ollut lainkaan pahimmasta päästä valohöpsöjä tunnustaessani viidet ulkovalot ja 11 sisävalosarjaa. Joku Rapakiven torppaa suuremman kartanon emäntä tunnusti, että pelkästään kynttelikköjä on 19 – yksi talon jokaisella ikkunalla.

Viimeisen joululahjahankintani tein perjantaina 7.12. Olin todella iloinen, että hankinnat olivat vihdoin valmiina. No okei, parin päivän päästä kauppareissulla alkoi tuntua siltä, että jokunen herkkujuusto pitäisi vielä hankkia parin korin täytteeksi. Niin ja pienen vauvan vaippapaketti! Seuraavalla viikolla vastaan tuli puoliskolle sopiva elämyslahja, jota vain ei voinut ohittaa. Sitä paitsi siivellä pääsen tuon elämyksen kokemaan itsekin! Tänään tein toivottavasti jo tosiaan sen The Viimeisen lahjaostoksen. Leevi-kissan Dreamies-herkut odottavat enää punaista rusettinauhaa.

Kansallinen itsetunto

Meillä suomalaisilla on kollektiivisesti kovin huono itsetunto. Tähän päätelmään olen tullut, kun olen miettinyt, mitä kaikkea meille kopioidaan maailmalta. Monesti aivan kritiikittömästi ja miettimättä sen tarkemmin soveltuvuutta meidän oloihimme.

Aloitetaan nyt vaikka koulu-uudistuksesta. Kymmenen vuotta sitten kuultiin Ruotsin kouluista kummia. Tasoa laskettiin vapaaehtoisesti, tehtiin kouluista viihtymisen paikkoja, joissa hommia sai tehdä vaikka aulassa sohvalla maaten. Opettajat olivat ihmeissään, kotiväki ei tiennyt missä mennään ja lapset eivät hekään osanneet hyödyntää uutta ja ihmeellistä vapauttaan. Siitä huolimatta tämä formaatti kopioitiin meille. Perusteeksi kerrottiin, että Pisa-kokeiden lukemisen ymmärtämisen tuloksissa oli pientä notkahdusta ja hyvinvointikyselyt olivat tuoneet julki sen, etteivät pojat oikein viihdy koulussa. Korjaus haluttiin tehdä äkkiliikkeellä, jolloin ei tietenkään ehditty hommata pohjalle tutkimustietoa ja dataa, vaan koettiin nopsemmaksi kopioda malli naapurista. Nyt sitten meilläkin ehkä viihdytään säkkituolilla, jumppapallolla taikka tabletilla. Mutta siihen luetun ymmärtämisen pulmaan tämä malli ei kyllä suoranaisesti auta.

Olen pähkäillyt myös juhlia ja juhlallisuuksia. Meillehän kopiodaan juhlia idästä ja lännestä! Kansainvälinen naistenpäivä on tainnut kulkeutua meille Venäjän suunnasta, mutta monta muuta hömppäjuhlaa Halloweenista alkaen olemme oppineet amerikkalaisista elokuvista. Koen keväisen palmusunnuntaisen virpomisperinteen mukavaksi ja suomalaiseksi tavaksi, mutta syksyinen pelotteluhenkinen ”karkki vai kepponen” -kierros ei ihan vielä meille istu.  Kun puolisko aikoinaan – varmaan parikymmentä vuotta sitten -  Venäjällä töissä ollessaan tuli naistenpäiväksi kotiin neilikkakimpun kanssa, olin aika hämmästynyt.  Venäjällä kuulemma kaikki miehet näyttivät kävelevän neilikoiden kanssa ja minä tyhmyri olin pitänyt neilikoita hautajaiskukkina.

Kolmanneksi olen aivan ihmeissäni näistä Suuresta Maailmasta meille kierrätetyistä ostohysteriapäivistä. Tuoreimpana nyt tietysti Black Friday ja Cyber Monday. Mustaahan meillä marraskuussa on, mutta en ymmärrä alkuunkaan, mistä mokoma nimitys ostokampanjapäivälle kiertyy. En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi pitäisi intoutua ostamaan juuri sinä tiettynä perjantaina tai edes meidän hitaasti ostamaan lämpenevien lohdutukseksi koko viikonlopulle laajennettun ostokampanjan aikana. Eikö hankintoja tehdä silloin, kun on tarvetta – ja harkiten sittenkin?

Vaikka olemme pieni kansa, voisimme silti olla omaleimaisia ja linjakkaita. Jotainhan meidän peruskoulussamme täytyi olla tosi hyvin, kun oppimisen tulokset niin hyviä olivat. Uudistettiinko nyt kerralla liikaa? Eivätkö meille riittäisi perinteiset suomalaiset juhlamme, vaikka vaikeapa se on nimetä ihan supisuomalaisia juhlallisuuksia. Ehkä hilpeä palmusunnuntai virpomisineen, saunakansan kokkojuhla juhannus ja ihan ikioma itsenäisyyspäivä paraateineen. Ja ostoshysterian nostattamiseen riittävät kai sentään tammialet ja Stockmannin hullut päivät!?