Tiedättehän TET-harjoittelun? Sen, jossa yläasteikäiset koululaiset
jalkautuvat työpaikoille saamaan pienen kurkistuksen työelämään. Minulla on nyt
ollut tuollaisen TET-harjoittelun tapainen omakohtainen omaishoitajan arkeen
tutustumisen mahdollisuus. Puolisko oli kahdeksan viikkoa ”jalkapuolena”, vasen
jalka kipsattuna ja vailla lupaa varata kipsijalkaan. Kulkupelinä hänellä oli
pyörätuoli. Vaikka puolisko olikin kovin reipas ja itsenäinen, toki jotain arjen
apua tarvittiin.
Omaishoitajan tehtäviin tutustuessa avautuivat silmät moneen
asiaan. Oli hyvä havaita, että Rapakiven torpassa sopii liikkumaan
pyörätuolillakin. Kynnyksettömät tilat ja 90-senttiset sisäovet helpottavat
menoa kovasti – pääsy wc:hen ja suihkuun oli ongelmatonta. Pihakiveykseltä taloon
tultaessa olevat kaksi rappusta pystyttiin sivuuttamaan laittamalla mönkijän
ajosillat rampiksi, jota pitkin pyörätuolilla sopi rullailla ylös ja alas.
Keittiön saareke sen sijaan torppasi liikkumismahdollisuuksia
ja lounasruoan saavutettavuus täytyi muistaa varmistaa jo aamulla töihin
lähtiessä. Muutenkin oli tärkeää katsoa, että lääkkeet, juotavaa ja
kaukosäätimet olivat helposti saatavilla eikä niiden etsimisestä aiheutunut yksin
ollessa vaaran paikkaa.
Monesti omaishoitajat tuovat esille sen, miten omaa työtä
joutuu rajaamaan hoidettavan omaisen hoitokäyntien vuoksi. Samalla alenee myös
ansiotaso. TET-jaksollani sain tuntumaa myös tähän. Kotkan sairaala on loistava
ja siellä ymmärretään sekin, miten tärkeää on kalenteroida kaikki mahdolliset
käynnit samalle päivälle. Taksikeskuksesta ei tunnu olevan mahdollista saada
kyytiä oman hyvinvointialueen ulkopuolella olevaan sairaalaan, joten palkaton
vapaapäivä on käytännössä ainoa mahdollisuus. Toisaalta silloin on matkassa
myös kahdet kuuntelevat korvat vastaanottamassa hoito-ohjeita ja
jatkosuunnitelmaa.
Meidän tilanteemme oli tilapäinen ja väliaikainen. Tämä
tieto oli varmasti suuri apu potilaan jaksamisessa ja mielenvirkeyden
säilyttämisessä. Niin se oli auttajankin vinkkelistä. Oikea omaishoitaja on
usein vailla näkymää tilanteen helpottamisesta, pikemminkin mielessä voi vaania
pelko hoitoisuuden lisääntymisestä. Miten silloin jaksaa? Omaishoitajan saama rahallinen
korvaus on kovin pieni tärkeän työn huomiointi. Omaishoidon tuista leikkaaminen
on törkeä teko ja loukkaava omaishoitajien korvaamattoman työn vähättely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti