Ensimietteitä uudesta ruokasuosituksesta

 

 

Minä olin pieni koululainen silloin 1970-luvulla, kun Pekka Puska uudisti ruokasuosituksia Pohjois-Karjala -projektin tiimoilta. Silloin ohjattiin vähentämään suolaa ja rasvaa. Koulujen ruoastahan se lähti. Me lapset totuimme vähärasvaiseen ja vähäsuolaiseen ruokaan ja vaadimme muutoksia kotonakin. Näillä muutoksilla oli selkeät ja ymmärrettävät terveydelliset perusteet, olihan syynä pohjoiskarjalaisten suuri sydänkuolleisuus. Silloin opeteltiin täyttämään lautasta osittain kasviksilla. Kasvikseksi tarjottiin koulussa talvisaikaan kotimaisia juureksia raasteina.

Varmasti ruokasuosituksia on päivitetty muutamaan kertaan tässä välilläkin, mutta ne ovat menneet jotenkin pienemmällä kohinalla.

Nyt uudistettiin taas järeästi. Johtavana ajatuksena uudistuksessa on kuulemma ollut eettisyys ja ekologisuus. Ja näitä perusteita minä rohkenen hiukan kyseenalaistaa.

Kotimainen ruoantuotanto on minusta lähtökohtaisesti eettistä ja ekologista; lähellä tuotettua, hyvin valvottua, tervettä, kotimaista ja huoltovarmaa. Nyt, kun lihaa olisi lupa syödä vain 350g viikossa, on tarkoitus energiantarvetta täyttää kasviproteiinilla. Kotimaisia kasviproteiineja tunnistan härkäpavun verran. Kauempaa tuotava soija ei minusta ole sen kummemmin eettistä kuin ekologistakaan.

Katselin puoliskon sunnuntaista aamupalaleipää, jonka päällä oli kinkkua, paistettu kananmuna ja juustoa. Kovin oli eläinpainotteista ja siinäpä se meni samaan syssyyn viikon ainokainen leikkelekin. Laitoinpa sitten itselleni iltaruoksi salaatin, johon käytin lounaalta jääneen savulohen lopun. Pieleen meni sekin, sillä Norjan lohi on pannassa. Eivät pelasta omegat eivätkä mitkään, käyttökieltoon laitettiin uusissa ravitsemusohjeissa.

Suomalaiset ruoantuottajat ovat uusista ohjeista peräti pöyristyneitä. Näyttää nimittäin siltä, että kotimainen ruoantuotanto ei kelpaa. Jos suurin osa lautasesta halutaan täyttää kasviksilla, on pitkä pimeä talvi aikalailla automaattisesti tuonnin varassa. Ammoisten pulavuosien ajalta tiedetään jo se, että perunan ja lantun varassa eläen iskee keripukki.

Täällä kylmällä alueella asuessa tarvitsemme aika paljon energiaa jo kehon lämmittämiseen. Kysynkin, irtoaako sitä riittämiin porkkanasta?  Aika moni tekee vielä tänä päivänä raskasta ruumiillista työtä ja tarvitsee kehoonsa virtaa ja voimaa. Voidaanko heille sallia suuremmat ”ruokakortit” ja annoskoot? Lehtiuutisen mukaan myös kilpahiihtäjät ilmoittivat tarvitsevansa kymmenkertaiset annokset.