Olen oikeastaan aina vältellyt lukemasta ”listattuja”
kirjoja. En siis lue tieten tahtoen Finlandia-ehdokkaita, en innostu
lukudiplomeista tai muistakaan valmiiksi kootuista lukulistoista. Minun
lukulistalleni saattaa päätyä kivan kannen vuoksi tai kaverin suosituksesta
taikka ihan vain kirjaston kirjakarusellia pyöritellessä. Silti olen osunut lukemaan
ihan ajan hermolla olevia kirjoja.
Merja Mäen kirja ”Ennen lintuja” oli upea lukukokemus. Kirja
osui käteeni ystäväryhmän tavatessa ja vaihtaessa äskettäin lukemiaan kirjoja
keskenään. ”Ennen Lintuja” on kertomus evakkomatkasta Laatokan saaresta Kiteen
kautta Seinäjoelle. Tarina oli niin elävästi kuvattu, että ihan tunsin matkan
henkiset ja fyysiset rasitukset. Henkilökuvaus oli niin tarkkaa, että lehmän
kanssa matkaavana nuoreen naiseen oli helppo samaistua.
Eipä aikaakaan, kun tarina oli muokattu näytelmäksi ja se
kantaesitettiin Seinäjoella. Ystäväryhmä varasi liput ja kokoontui Seinäjoelle
näytelmää katsomaan. Näyttämölle ei tietenkään voinut lavastaa koko matkaa
rajan takaisesta Karjalasta Seinäjoelle asti, vaan tarvittiin jotain
viitteellistä. Paikoitellen tuntui, että näyttämöllä oli ihmeellistä ”laatikkoleikkiä”,
mutta koko tarina saatiin toki kerrottua.
Samasta ”kirjallisuuspiiristä” kulkeutui luettavakseni Meri
Valkaman ”Sinun, Margot”. Tämä erittäin taitavasti rakennettu, runsaasti
takaumia sisältävä kirja kuvasi meillä vähänlaisesti tunnettua DDR:n ja muurin
murtumisen aikaa yhden perheen tarinan kautta. ”Sinun, Margot” oli väkevä
lukukokemus, joka jäi viikkokausiksi mieleen pyörimään.
Kas, vain ja kuinka ollakaan – ”Sinun, Margot” ilmestyi
Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon. Ystäväryhmä varasi taas liput ja
lähti tarkastamaan, kuinka on onnistunut laittaa tämä teos näyttämölle. Pyörivä
näyttämö mahdollistaa niin paljon, että takaumatkin onnistuivat. Teatteriesitys
oli harvinaisen uskollinen alkuperäisteokselle; paitsi takaumat, myös tapahtumien
ja järjestys ja kirjeet kulkivat kirjan mukaisesti. Olimme todella
vaikuttuneita näkemästämme ja kokemastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti