Jaakko Teppo ei lie enää kaikille tuttu. Hän oli armoitettu riimittelijä, huumori- ja murrelaulujen tekijä ja esittäjä 1980-luvulla, aikaan ennen kuin räppi ja stand up olivat rantautuneet Suomeen ja reilusti kuplettien kultakauden jälkeen. Hän kirjoitti laulunsa tavallisista savo-karjalaisista tyypeistä. Sellaisista, joista ei yleensä lauluja tehdä – työttömistä, Dallasin Pamelaa ihailevista peräkammarin pojista, Hilmasta ja Onnista, Römppäisen Veikosta ja muista. Sanoitukset olivat niin herkullisia, että Jaakko Tepon kasetit soivat sen ajan autoradiossa nonstoppina ja riimit tarttuivat aivojen kovalevylle. Aina tuolloin tällöin kertailemme niitä puoliskon kanssa toisillemme.
Tällä viikolla minulla on soinut korvamatona Rappari-Tyyne. Tyyne oli ”vankkaharteinen” ja roteva naisihminen, joka teki päivät raskasta ruumiillista työtä kantaen sementtiä rakennuksien savimontussa. Iltaisin hän vaihtoi toisen vaihteen päälle ja tanssi ”humppoo” niin, että parketilla kävi ”ryske hirmuinen”.
Kylläpä vain voisi puoliskokin kuvailla eukkoaan määrittelyllä ”vankkaharteinen” ja aikamoinen savimonttu tuo uima-allastyömaa on ollut nyt, kun altaan kaivantoa viimein päästiin täyttämään. Leveistä hartioista on ollut hyötyä hiekan lapioinnissa ja rautaharavalla haravoinnissa. Jo vuosikymmeniä sitten puolisko oli nimennyt minut ”anatomisesti oikein muotoilluksi kottikärryn työntäjäksi” ja taas pääsin antamaan pientä näyttöä siitäkin osaamisesta.
Voipi olla, että syksyn tullen puolisko saa rallatella Jaakko Tepon tapaan ”mun oma armaani, känsäkourainen..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti