Tänä keväänä sen käynnisti espoolainen Lauri Ojala. Nimittäin jokakeväiseksi vakiintuneen suvirsikeskustelun. Sekoitan lusikallani soppaa minäkin.
Vanhemmat ikäpolvet viittaavat puheissaan usein ”Ojalan laskuoppiin”. Vielä en ole löytänyt iltapäivälehdistä varmaa tietoa, onko espoolainen Lauri Ojala tuon kuuluisan Ojalan laskuopin kirjoittaneen Nestor Ojalan jälkeläisiä. Itse olen päätellyt, että mitä luultavammin on – sen verran laskelmoidusti euron kiilto silmissä oli asialle lähdetty.
Minä olen nyt liikkeellä varoittelumielessä. Toivon, ettei espoolaisperheen kesälomamatkailu suuntaudu Karjalan korpiin. Meillä on täällä nimittäin runsaasti karhuja. Ohjeita karhun kohtaamiseen on lueteltu monia, mutta omalla kohdallani toimivia vaikuttaisi olevan vain yksi.
Kuulemani mukaan jotakuinkin näin:
- älä juokse karkuun, karhu voittaa sinut juoksussa
- älä kiipeä puuhun, karhu tulee perässä
- tekeydy kuolleeksi – ei onnistu meikäläisen keskittymispulman kanssa (!)
- laula virttä – karhu kuulee ja väistää
Käytännössä voin turvautua vain virsilauluun.
Meillä on ympäröivässä maastossa mustikoita, metsämansikoita, vadelmia ja kantarelleja. Karhujen uhallakin aion niitä saalistaa kesäherkuiksi ja tulevan talven varalle. Puolisko sanoi, että täällä Suvivirsi ei ole boikotissa, joten laula sitä vaan kovaa ja korkealta. Niin aion tehdä.
Eläkeläismummolla ei tietenkään ole varoja maksaa Ojalan perheelle kärsimyskorvauksia, mutta niiltähän nykyisen laintulkinnan perusteella välttyy, jos on infonnut virsivaarasta ennakkoon. Tämä tässä siis ennakkovaroituksena isä Ojalalle ja perheelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti