Hartaan harkitsevaisia ja tuhannen tohottajia

 

Meitä ihmisiä on monentahtisia. Onneksi, ja hyvä niin! Onhan niitä työtehtäviäkin, joissa tarvitaan rauhallista harkitsevaista otetta ja toisia, joissa nopeus ja toimeen tarttumisen valmius ovat hyväksi.

Minä ihailen sellaista vakaata rauhallista tekemistä, jossa ei turhia hötkyillä. Homma hoituu huolekkaasti ja säntillisesti, jälkeä tulee tasaiseen tahtiin. Välttämättä otsalla ei helmeile hiki, mutta eipä tarvitse palata vauhdissa tehtyjä virheitä purkamaan, kun ensin tuumataan ja sitten vasta toteutetaan. Ihailen myös sitä mielen malttia, jolla jonkin tehtävän voi jättää viimeiseen hetkeen ja palauttaa vasta dead linen tullen. Luultavasti ajatustyötä tehdään pitkään ja itse paperille laittamisen prosessi on vain tulostamisen kaltainen rykäys.

Itse kuulun tuhannen tohottajiin. Menossa on monta asiaa yhtä aikaa ja sähläystäkin matkaan mahtuu. Usein on pakko palata paikkaamaan ja parsimaan, kun aina ei pukkaa tulemaan priimaa. Miten voisikaan, jos mieli tekee saada vauhdilla valmista. Jos ruoanlaitossa käyttää homman nopeuttamiseksi aina täystehoa, saattaa tulla mustaksi kärtsättyä munakasta tai kuiville keitettyjä perunoita. Kokemusta on.

Tuhannen tohottajana en uskalla koskaan jättää asioita viime tippaan. Mistä sitä tietää muistanko koko asiaa enää dead linen tullen. Paras on hoitaa asia alta pois silloin, kun se on aktiivisena  mielessä. Dead linen päivänä minulla saattaa olla jo kolme muuta kiinnostavampaa asiaa tapetilla, eikä minkäänlaista mielenkiintoa juuri tuohon tehtävään. Tunnen oloni levollisemmaksi, kun annettu tehtävä on pois käsistä. En usko homman jalostuvan yhtään paremmaksi, vaikka kuinka pohtisin ja pitkittäisin valmistumista.

Vaan puolisko se sittenkin on nopeista nopein. Eräänä päivänä läksin töihin ja puolisko jäi kaikessa rauhassa kotipuuhiin. Päivällä sain viestin: ”Taidan laittaa Volvon myyntiin.” Iltapäivällä töistä palatessani hän oli jo tyhjentänyt autosta kaikki omat tavarat ja autolle oli tulossa hakija. Viikonlopun mökkireissulla olin puhissut Biolanin kuivakäymälää tyhjentäessäni, että ensi keväänä laitan tämän kyllä mökkiläisten kirpparipalstalle myyntiin. Puolisko ei jäänyt kevättä odottelemaan, vaan pisti pömpelin palstoille ja myi senkin suit sait saman tien.