Joulumoodissa

Meidän perheessä kaikki ovat jouluhöpsöjä. Se on ihanaa, sillä silloin kukaan ei päivittele toisensa touhuja, vaan innostuu auttamaan hassummissakin projekteissa.

Meillä syötiin ensimmäiset omenahillotäytteiset joulutortut lokakuun puolivälissä. Silloin tuntui olevan juuri sopiva hetki käynnistää joulusesonki. Joitakin kausivaloja oli toki viritelty sisälle ja oven pieleen uloskin jo ennen tätä. Esikoinen tuumasi, että silloin kun auton tuulilasi on pitänyt rapsuttaa kolmena aamuna, on aivan selvästi joulukauden aloittamisen aika.  Liekö muunnelma itäuusmaalaisesta sanonnasta, jonka  mukaan talvi tulee kolmen syysmyrskyn jälkeen.

Ensimmäisiä joululahjahankintoja on tehty ja joku lahja hätäpäissään jo annettukin. Jos joululahjalla voi hälventää mielipahaa, raaskii sen antaa vaikka lokakuussa. (Tuore viisaus Rapakiven torpasta).

Syyslomalla päästiin puoliskon kanssa yhteisiin joululahjapuuhiin. Puolisko on itseoppinut kylmäsavustaja. Päätimme tehdä tänä vuonna perheen kesken vaihdettaviin herkkukoreihin kylmäsavustettu kirjolohta, savujuustoa ja palvikinkkua. Nämä eivät hätäisen hommia olekaan, joten useampi mökkipäivä askareisiin tarvittiinkin.

Hauskin kaikista joulua ennakoivista projekteista on Tahvo-tontun seikkailujen suunnittelu. Tahvohan on asunut meillä jo 35 vuotta ja joka joulu sillä on ollut oma tärkeä roolinsa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Tahvo on ohjelmoinut lastenlasten joulunalusajan mummolavierailuita. Tänä vuonna sain somesta idean tontun narutikkaista ja ”siitä se ajatus sitten lähti”. Meillä on kuistilla kattoluukku ullakolle. Sieltäpä voisi Tahvo uusine narutikkaineen vilahdella.

Tahvo on kuulemma nyt vanhemmiten etsinyt puuliiteriä tai aittaa lämpimämpää paikkaa oleskelulleen, jotta hänen vanhoja luitaan ei kolottaisi niin paljon. Ilmanko Tahvo on viime vuosina nähtäessä ollut kovin kumaraisen ja huteran vanhuksen oloinen! Nyt tarkenee kuulemma köllötellä ullakolla lämpöisen takkahormin kyljessä. Aivan kuin Tahvo olisi nuorentunut. Ihan näyttää viime vuosia ryhdikkäämmältä. Voihan olla, että ryhtiä korjaa esikoisen Tahvon selkärankaa tukemaan laittama tuki, mutta varmaan myös vanha sanonta ”ei lämpö luita riko” on totta Tahvonkin kohdalla.