Lapsuuden joulut

 

Joulu on niin perinteinen juhla, että sitä ajatellessa palaa monin tavoin lapsuuteen. Aikaan, jolloin joulupukki ei vielä pukeutunut punaiseen ja aikaan jolloin lahjojen saaminen oli jossain määrin epävarmaa; kysyihän joulupukki jo ovelta, onko talossa kilttejä lapsia. Tuhmille lahjoja ei tietämämme mukaan ollut tulossa, eikä omasta kiltteydestä ollut täyttä varmuutta.

Puolisko muistelee erityisellä lämmöllä erästä joulua pian 1960-luvun puolivälin jälkeen. Perhe asui tuolloin vielä Karjalan Pyhäjärven saaressa, eikä sinne niin ollen ollut ympärivuotista tieyhteyttä. Kesällä pääsi tietysti veneellä ja pakkastalvella jäätietä pitkin, rospuuttoaikaan oltiin eristyksissä. Tuotakin joulua oli edeltänyt syksyinen rospuutto, mutta jouluksi oli saatu kantava jää. Puolisko oli alle kouluikäinen pikkupoika, perheen iltatähti. Yks kaks iltahämärissä oli turkkiin ja karvareuhkaan pukeutunut joulupukki koputellut tuvan ikkunaan, kohta toinen keittiön ikkunaan ja vielä kamareidenkin ikkunoita koputtelivat joulupukit. Miten niitä voikin olla monta!? Tämä kokemus oli vain vahvistanut puoliskon uskoa joulupukkiin. Aikuisena hän toki on ymmärtänyt suvun miesten tulleen porukalla ilahduttamaan juuri häntä järjestämällä tällaisen jouluspektaakkelin tullen 4km:n matkan jäätietä pitkin.

Minun joulumuistoni on ehkä samalta joululta tai pari vuotta myöhäisemmältä ajalta, 1960-luvulta joka tapauksessa tämäkin. Pukki kopisteli sisään tupaamme melkoisella metelillä kepin ja lahjojen kanssa. Vaatetuksena tälläkin pukilla oli nurinpäin puettu turkki ja sen ajan karvahattu korvaläpät auki avattuna. Kiltteyden perään pukki kyseli ja minä sujahdin penkin alle piiloon. Oli kai aika lailla vahva käsitys siitä, että kovin kilttinä en ollut jaksanut joulunalusaikaan olla. Pukki sitten houkutteli suksipaketin kanssa ja sukulaiset kannustivat tulemaan itse hakemaan lahjaa. Siniset puusukset sain ja muistaakseni minä ne aika kaukaa kurotin. Pukin syliin istumaan en varmasti mennyt, vaikka siihenkin kannustettiin.

Seuraavakin lapsuuden muistikuva liittyy näihin suksiin ja ikää oli edelleen noin viisi vuotta. Äidin neuloma sininen villahame päällä hiihtelin ympäri kotitaloa ja lauleskelin mennessäni. Hyvät sukset pukki toi.