Mietin, tartunko aiheeseen, mutta kylläpä vaan pakko on!
Poistetaan Afrikan tähti -peli kolonialistisen maailmankuvan
välittämisen vuoksi. Korjataan Peppi-tarinoita anarkistisen ja auktoriteetteja
kumartamattoman asenteen takia. Fiksataan liha- ja maitoviittaukset pois Tatu
ja Patu -lastenkirjoista, koska halutaan välittää vegaanista maailmankuvaa ja
vastustaa tehotuotantoa. Lakupiiput poistettiin, koska ei haluttu viitata
tupakkatuotteisiin, Brunbergin suukoilla oli aiemmin rasistiseksi koettu nimi, Geisha-suklaankin
nimestä keskusteltiin. Nämä nyt tulevat mieleen ihan etsimättä esimerkeiksi.
Ei lapsi lautapeliä pelatessaan kuvittele olevansa
siirtomaaisäntä ryöstöretkellä. Lapsi kokee turvallista jännitystä
väistellessään rosvolaattoja ja yrittäessään ehtiä ekana turvaan. Hän kokee
iloa ja onnistumista löytäessään arvokkaan timantin. Saattaapa ymmärtää, että
matkustaminen maksaa ja että lentäminen on laivamatkaa kalliimpi
matkustusmuoto.
Peppi on rohkaissut esimerkillään montaa arkaa ja ujoa
tyttölasta. Ei se tarkoita sitä, että tosielämässä juostaisiin katoilla
poliiseja karkuun tai välteltäisiin lastensuojelua - saati että kuurattaisiin
lattioita jalkoihin kiinnitettyjen juuriharjojen kanssa taikka asuttaisiin
sisällä hevosen kanssa. Uskon, että Peppi antaa uskallusta ihan arkisiin
jännityksen kohtiin, ensi kertaa uuteen paikkaan menemiseen esimerkiksi.
Toisaalta Peppi antaa vilkkaalle tytölle luvan olla oma itsensä, ihan
jarruttelematta ja liian pieneen muottiin pakottamatta.
Aino Havukaiselle ja Sami Toivoselle sekä muille
ruokaviittauksista huolestuneille kerron, ettei Suomen maataloudessa harrasteta
tehotuotantoa. Meillä lehmäkarjat ovat pääasiassa pieniä, perheyrittäjien
hoidettavaksi mitoitettuja, yleensä lähipelloilla laiduntavia pikkulaumoja.
Niistä tehotuotanto on yhtä kaukana kuin itä on lännestä, eli Suomi Amerikan
mantereesta.
Sadut, pelit ja leikit ovat lasten kulttuuria. Lapsi
tarvitsee mielikuvituksen ruokaa ja ajattelun apua, jota saa saa leikistä,
saduista ja peleistä. Ankeaksi menee, jos kaikki karsitaan lasten maailmasta
pois ja pakotetaan lapset liian pieninä reaalitodellisuuden maailmaan. Mitä
satuun jää kerrottavaksi? ”Olipa kerran Peppi.” Siinä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti