Ovet lukkoon!

Puoliskon tekisi kahden ja puolen kuukauden tupaukkona olon jälkeen jo kovasti mieli ulos. ”Motivaatiomönkijä” on ollut ikkunan alla kannustamassa kuntoutumiseen aivan lokakuisesta keikahduksesta asti. Kertaakaan hän ei itse ole päässyt mönkkäriä kokeilemaan. Naapuri ajeli sillä kerran ja kehui tehokkaaksi. Puoliskon osuus on ollut pääasiassa nettishoppailua mönkijän varustamiseksi. Tuulilasia, lohkolämmitintä ynnä muuta härpäkettä löytyy, kunhan vain joku ehtisi ja osaisi asentaa.

 

Joulun alla puoliskolla oli jo omasta mielestään pätevä ja uskottava suunnitelma, kuinka mönkijän päälle ja lumitöhin pääsisi. Minä toimittaisin hänet kuulemma pyörätuolilla mönkijän viereen. Siitä hän asettaisi ensin jalan ja sitten toisenkin mönkkärin astinlaudalle. (Sirot 48-numeroiset siihen tuskin sopisivat.) Siitä sitten satulan kautta kipeä jalka koneen yli. (Onnistuukohan kovinkaan ketterästi?!)  Sen jälkeenhän kaikki sujuisi kuin tanssi.

 

Minun toppuutteluni ei hillinnyt intoa, ei ollut tehoa tyttärenkään sanomisilla. Vasta kun lapsenlapsi ykkönen sai luurin käteensä ja alkoi päpätyksen, talttui liika into. ”Se on kuule sillä tavalla, että mummo laittaa nyt ovet lukkoon. Siellä on niin liukas, ettei siellä pärjää kahdella terveelläkään jalalla. Sinä et kävele vielä tuvassakaan, niin miten sinä ulos lähtisit…”

 

Niin iso huoli on lapsellakin ukin kuntoutumisesta, että riskiä lisävammojen saamiseen ei nyt kerta kaikkiaan oteta. Seuraavana aamuna maisema onneksi näytti puoliskonkin silmään sellaiselta, että vesisade oli tehnyt lumityöt ja hän pystyi ihan suosiolla jäämään tupaan keppikävelyä harjoittelemaan.

 

Uuden vuoden jälkeen oli jään päälle satanut ohut lumikerros. Päätin piipahtaa postilaatikolla ja roskiksella. Jalkaan polkaisin nopsat Kuomat. Paluumatkalla lipsahti jalka lumen peittämällä jäällä ja mummo keikahti kumoon. Tietenkin sen vuosi sitten leikatun jalan puoleen. Sen verran oli tuuria matkassa, että jäähän osui hyvin pehmustettu lonkka eikä vastikään kunnostettu polvi. Omin avuin pääsin ylös, tarkistin ettei tapahtumalla ollut todistajia ja tuumin, että taitaa olla ”ovet lukkoon” -ohje pian mummollekin.

 

Seuraava ulkoilu tapahtuu nastakengillä ja asiana on hiekoitussepelin hankkiminen.