torstai 25. syyskuuta 2025

Tervetuloa syksy


Kylläpä on ihana asua maassa, jossa edelleen on neljä vuodenaikaa.
Syksy on täällä muutakin kuin ”sadekausi”.
Syksy on kirpeitä pakkasaamuja, jotka pakottavat etsimään esille toppatakin ja hanskat.
Syksy muistuttaa hakemaan jääraapan, auton vihreän lämmitysjohdon ja sisätilanlämmittimen.
Syksy on pimeitä iltoja, kynttilän valoa, kausivalaistusta ja takan lämmitystä.
Syksy on villasukkien neulomista ja muita puhdetöitä.
Syksy on sieniä, marjoja, kesäkurpitsoita ja omenoita.
Syksy on pataruokia ja uunissa haudutettuja laatikoita, monenlaisia piiraita.
Syksy on uusia TV-sarjoja ja tuttujen sarjojen uusia kausia.
Syksy on koulutyön ja harrastusten alkamisen aikaa.
Syksy on kauniita värejä, lehtien kahinaa ja ilman keveää kuulautta.
Mitä syksy on sinulle?

maanantai 22. syyskuuta 2025

Vihreä kortti


Nyt en tarinoi Amerikan Yhdysvalloissa oleskeluun ja työntekoon oikeuttavasta green cardista, vaan siitä vihreästä kortista, joka meillä on lompakossamme kauppareissujen varalta. Olen kasvanut osuuskauppameininkiin aivan lapsesta alkaen. Isä toimi paikallisen osuuskaupan luottamuselimissä ja kaikki asiointi tehtiin paikallismyymälässä. Niin vahvoja ovat nuo lapsena opitut kuviot, että siihen suuntaan kulkevat askeleet yhä kuusikymppisenä.
Tänä päivänä osuuskaupat ovat fuusioituneet ja paikallisista osuuskaupoissa on tullut alueellisia. Meille vihreän kortin kanssa asioiville ovat kuitenkin tyrkyllä muidenkin kuin oman alueellisen kaupan tarjoukset. Mökkimatkan varrelle osuu useampi osuuskauppa-alue. Hintatietoisena ihmisenä kurkistan joskus kännykästäni tietoja matkan varrelle osuvien kauppojen tarjouksista.
Loviisassa toimii osuuskauppa Varuboden-Osla. VBO on keksinyt laatia tarjoukset asiakkaan oman valinnan varaan. VBO antaa usein alennuksen muodossa ”-30% valitsemastasi tuotteesta”. Tässä kuussa tuon prosenttialennuksen voi saada muroista, perunapakasteesta ja suunhoitotuotteesta. Joskus on saanut valita mieleisensä ryyni- tai hiutalepakkauksen tai mieleisensä nenäliinapaketin, ja kassa on laskenut alennuksen noista.
Kotkan seudulla saa tässä kuussa KSO:n kaupoista puhelimen apilla edullisen WC-paperipakkauksen. Etelä-Karjalan alueella toimii Eekoo ja syyskuun appi-tarjouksina voi ostaa edullisen sixpackin coca-colaa, HK:n sinisen lenkkimakkaran halpuutetulla hinnalla ja vielä saada 30% alennuksen omavalintaisesta siivoustarvikkeesta. Pohjois-Karjalassa ollaan PKO:n toiminta-alueella. Sieltä saa ostaa tässä kuussa hyvin edullisen Kulta Katriina -kahvin ja osallistua Bomban luksusloman arpajaisiin.
Mökkimatka venyisi totutusta aika lailla, jos jokaisen aluekaupan tarjouksen poimisi. Kiinnostavaa silti nähdä, miten asiakkaita kannustetaan asiointiin ”omassa” kaupassa. Olen usein pettynyt siihen, että tuo ihan hyvältä kuulostava 30% alennus on kohdistettu kovin edullisiin tuoteryhmiin. Se "-30% valitsemastasi nenäliinapaketista" oli kerrassaan törkeä esitys. Luulenpa, että kaupoilla olisi mahdollisuus palkita uskollisia asiakkaitaan paremmillakin tarjouksilla. Juusto, kahvi ja jäätelö ovat esimerkkejä houkuttelevista tarjoustuotteista. Näillä ruoan hinnoilla toivoisin tarjousta joskus myös lihatuotteesta.

maanantai 15. syyskuuta 2025

Toiminnan ohjaus ja matikkatarinat


”Joka härillä ajaa, se härjistä puhuu”. Näin kuului yksi sanonta mummoni ehtymättömästä sananparsien varastosta. Niinhän se on, että rakentaja löytää kielikuvansa rakentamisen maailmasta, lääkäri lääketieteen maailmasta – joten mikä ettei erityisopettajakin tarinoisi ammattinsa kielellä.
Minulla on ollut selvästi hankaluutta oman toiminnan ohjaamisessa. Millään en ole saanut ohjattua itseäni imurin kuljettajaksi, saati mopin tanssittajaksi. Päätyö on tietysti päätyö ja kotisiivous ihan sivuhomma. Joskus on ollut paljon muuta mielenkiintoisempaa. Toisinaan siivouksen asia on ollut kyllä mielessä, mutta voimat ovat olleet vähissä. Silloin tällöin on tekemisen tielle tullut muita väliintulevia muuttujia, kuten vaikka ruoanlaittoa tai kauppareissua.
Työkaveri oli katsonut torstaiaamuna säätiedotuksen ja tiesi kertoa, että viimeinen kesäpäivä on käsillä ja syyssateet alkavat perjantaina. Se oli riittävä sysäys. Onhan ne matot saatava vietyä ulos tampattavaksi ennen syyssateita. Siitäpä sain järjestettyä itselleni sopivan ”pakkorakosen”. Tamppasin matot torstaina, joten perjantaina lyhyen työpäivän jälkeen ei ollut mitään mahdollisuutta puhua itseään ulos siivoussuunnitelmasta. Pakkohan se on imuroida, luututa ja huiskutella pölyjäkin, ennen kuin voi levitellä matot takaisin lattialle. Aika kovalla kädellä joutuu siis toisinaan ohjailemaan omaa toimintaansa, että saa asiat haluttuun maaliin.
Matikkatarinat puolestaan eivät olekaan kalajuttuja, vaan eskarilaisten ohjailua matematiikan maailmaan. Kannustin lapsia ottamaan esille ”laskimensa”, sillä tulisimme tarvitsemaan niitä yhteisellä tunnillamme. Yksi tuumasi, ettei heillä ole vielä laskimia. Toinen koputteli päätään tuumiskellen, että päätäköhän se Katri tarkoittaa. Heiluttelin sitten sormiani ja kannustin käyttämään kunkin ikiomaa ja aina mukana kulkevaa kymmenjärjetelmää. Pian päästiin tarinoimaan.
Ensin laskettiin mökillä nähtyjä lintuja ja niiden poikasia, kalansaaliita ja ikkunan alta juosseita metsäneläimiä. Lasketuiksi tulivat myös open lapsenlapset. Sitten päästiin ”kyökkipuolelle” ja vähennyslaskuihin. Kerroin paistaneeni 10 pullaa. Jokaisella eskarilaisella olivat kaikki 10 pientä sormea pöydällä ojossa, kun lähdimme vähentämään pullia, jotka lapsenlapset söivät. Ja voi ihmettä! Kun tarinassamme jokainen neljästä lapsesta söi kaksi pullaa, jäi jäljelle enää kaksi pullaa ja meille – ukille ja mummolle – riitti vain pulla kumpaisellekin! Silloinhan taisimme olla jo jakolaskun alkeiden äärellä!
Matikkatarinat olivat niin innostavia, että tunnin lopussa aivan jokainen eskarilainen halusi kertoa oman matikkatarinansa. Mainioita tarinoita olivat nekin. Joku oli nähnyt kettuja ja ketunpoikasia. Laskimme niitä yhteen. Jollakulla oli kaksi koiraa ja ne karkasivat metsään. Saimme selville, että sen koomin ei perheessä ollut yhtään koiraa.

tiistai 2. syyskuuta 2025

Laadukkaita tulokkaita


Sanoudun tässä julkisesti irti ala-arvoisesta keskisarjalaisesta retoriikasta. Minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua laadukkaisiin tulokkaisiin.
Olen saanut tutustua lähempää ja kauempaa meille Suomeen muuttaneisiin ihmisiin töissä ja vapaa-ajalla. Olen tehnyt tuttavuutta monen aasialaisen maahanmuuttajan kanssa. He ovat poikkeuksetta lämpimiä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka ovat tehneet kovasti töitä oppiakseen kielen ja hakeutuneet Suomessa töihin. Kovin ovat työteliäitä ja palveluhaluisia ihmisiä meille Lähi-idästä muuttaneet miehet ja naiset. Kunnianhimoisesti suomalaisessa työelämässä toimivat myös tuntemani Pohjois- ja Etelä-Amerikan maista meille kotiutuneet ihmiset. Yhtä lailla suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, toteuttamassa ja tukemassa ovat tuntemani eurooppalaisista maista meille muuttaneet uussuomalaiset.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä yhtäkään tuntemaani maahanmuuttajaa mistään epäasiallisesta tulomotivaatiosta. Yksikään heistä ei ole lähtenyt tänne kaukaiseen ja kylmänpuoleiseen maahan vaikkapa sosiaaliturvan perässä. Yleisin muuton syy näyttää minusta olevan rakkaus. Rakkaus täältä löytyneeseen puolisoon ja yllättävän pian jo rakkaus uutta kotimaata kohtaan.
Työn kautta tapaamani maahanmuuttajaperheet tuntuvat arvostavan suomalaista koululaitosta jopa kotoperäisiä perheitä enemmän. Tietysti on niin, että me syntyperäiset suomalaiset pidämme monia asioita niin itsestäänselvinä, ettemme enää huomaa olla niistä kiitollisia. Hyvään tottuneina rohkenemme pyytää vieläkin parempaa. Maahanmuuttajaperheelle saattaa ilmainen koulukuljetus, ilmainen kouluruoka ja vaikkapa laadukkaat ja värikkäät koulukirjat olla asioita, joita arvostetaan korkealle. Siitä henkii myös kunnioitus koulua kohtaan.
Minusta on itsestään selvää, että jokaista ihmistä kunnioitetaan itsenään. Kunnioituksen määrään ei vaikuta kotimaa, kotikieli, ihonväri, seksuaalinen suuntautuneisuus taikka uskonto. On törkeää vähätellä rumaa kielenkäyttöään väittämällä ilmaisuaan ”rohkeaksi” taikka ”värikkääksi”. Ala-arvoinen, luokitteleva ja arvosteleva puhe taikka kirjoittelu on yksiselitteisesti väärin.