Elämänohje

”Löydä se rohkeus sinun sydämestäsi!” Näin kannusti 5-vuotias Piltti 2,5-vuotiasta pikkusiskoaan, Pirpanaa, lääkkeen ottamiseen. Miten hienosti sanottu! Voi hyvin olla, että Piltti oli kopioinut repliikin jostain lastenohjelmasta tai hänelle iltasaduksi luetusta tarinasta, mutta yhtä kaikki – hienosti sopi ohje tilanteeseen!

Rohkeuttahan Pirpanalta vain puuttui. Hänellä ei pienen ikänsä vuoksi ollut vielä aiempaa kokemusta siitä, että vastenmielisen makuinen lääke kuitenkin kannattaisi niellä, sillä se auttaisi poistamaan kipua korvista. Hän elää vielä maailmassa, jossa palautteen täytyy tulla välittömästi eikä vasta viikon päästä viiveellä, kuurin vihdoin loputtua. Piltti – monta lääkekuuria kokeneempana – osasi jo tiedustella, mitä ne antibiootit ovat. Hän ymmärsi selityksen saatuaan, että nehän ovat ”vastalääkettä – ja sellaistahan me tarvitaan!” Pirpana puolestaan kaivoi lääkkeenottohetkellä sanavarastostaan kaikki hurjimmat sanat. Hän uhosi: ”Se on myrkkyä! Äiti, ei saa satuttaa! Äiti on typerä!” Monta päivää Pirpana haki rohkeutta. Sylki lääkkeen pois, kun ei luottanut sen olevan avuksi. Isosisko söi kuurinsa loppuun ja parani ja muisti raportoida asian mummollekin: ”Pirpana ei ole vielä kunnossa, koska hän ei ota lääkkeitä. Minä käytän tabletteja ja olen jo terve.” Jostain – ehkäpä isosikon esimerkistä - se rohkeus sitten löytyi Pirpanallekin ja lääkkeen ottaminen alkoi onnistua. Aikanaan korvat tervehtyivät.

Jäin miettimään tuota kannustuslausetta. Luultavasti joudun kirjomaan sen ristipistoilla huoneentauluksi. Lausehan sopii aivan kaikkeen! Kun kaivaa sydämestään sen kulloinkin tarvittavan uskalluksen ja rohkeuden, pystyy mihin vain.

Itseluottamus ja uskallus ovat avaimia myös oppimiseen. Kun uskallat uskoa itseesi oppijana, olet valmiina oppimaan uutta. Silloin myös opit. Stressaantuneella ja epävarmalla mielelllä uusi oppi ei tahdo päähän tarttua. Kun uskallat hakea rohkeasti opiskelupaikkaa, saatat päästä opiskelemaan itsellesi tulevaisuuden ammattia. Kenties jopa sellaiselle alalle, josta uskalsit haaveilla vain aivan salaa, hiljaa itseksesi. Kun itseesi uskoen haet työpaikkaa ja menet työpaikkahaastatteluun luottavaisin mielin, saatat huomata olevasi toiveidesi työpaikassa. Alkuun et tietysti osaa aivan kaikkea, mutta opit ja kasvat koko ajan odotusten suuntaan. Kun uskallat ottaa pienen riskin, saatat rohjeta ottaa pankkilainaa ja hankkia perheellesi asunnon vuosikymmeniksi eteenpäin. Terveen rohkeuden ja itseluottamuksen turvin kaikki on mahdollista.

Uhkarohkeus on sitten asia aivan erikseen. Siihen en ketään kannusta!

Keväthankintoja

Joudun taas aloittamaan anteeksipyynnöllä. Pahoittelen, että tästä uhkaa tulla jonkinmoinen Datša-blogi. En kykene itse erittelemään, onko kyse tilanteesta ”siitä puhe, mistä puute” (puhunhan lähinnä haaveista ja suunnitelmista), vaiko sittenkin ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Datša on minulle nyt kovin rakas asia).

Pari viikkoa sitten oli iltapäivälehdessä juttua siitä, miten ihmiset käyttävät keväisin yllättävän paljon rahaa kesähankintoihin. Keväällä hankitaan kuulemma paitsi kesämökkejä, myös varusteita mökeille ja kotipihoille. Paljon sijoitetaan jutun mukaan rahaa myös matkoihin – kesäloman aurinkoa koetetaan varmistaa varaamalla matkoja lämpimiin kohteisiin. Tuollainen toiminta on varmasti meille pimeän Pohjolan asukkaille oikein luonnikasta – olemmehan joutuneet viettämään pitkän pimeän talven tiiviisti sisällä kodeissamme ja voineet vain haaveilla kesän valosta, lämmöstä ja pihaelämästä. Toisaalta meillä on ollut talvella runsaasti aikaa suunnitella kesää ja hankintoja katselemalla tv-ohjelmia, aikakauslehtiä sekä netin kuvia ja blogeja. Keväällä olemme toiveikkaita ja uskomme ehtivämme kolmen-neljän kesäisen kuukauden aikana nauttia kaikesta mahdollisesta kesäilystä aina piharakentamisesta ja maalauksesta kalastuksen ja marjastuksen kautta uimiseen, auringonottoon ja grillaukseen – tietenkään kesäkäsitöitä unohtamatta.

Minäkin olen tehnyt keväisiä kesään ja mökkeilyyn liittyviä hankintoja. Itse asiassa olen tainnut aivan riehaantua ostelemaan nyt kalenterin kääntyessä toukokuun puolelle. Ostinpa siis elämäni ensimmäiset kahluuhousut. En ole lähdössä perhokalastamaan Tenolle, vaan ajattelin rannan kunnostuspuuhia. Siellä ne harmaat kumiset varpaista kainaloon ylettyvät housut odottavat Datšalla eteisen naulassa sitä hetkeä, kun lähden hakemaan talvella kaatamiamme puita rantahetteiköltä kuivalle maalle. Samaan kesäiseen polttopuuprojektiin liittyen olen hankkinut nettikaupasta kymmenen kappaletta  klapisäkkejä. Niitä sellaisia kuution  vetoisia oikein ammattimaisen näköisiä verkkokasseja, joihin voin pakata pilkkomani klapit kuivumaan ja joissa ne voidaan syksyllä tuoda pakettiauton lavalla kotiin saakka.  Uskon, että omalta mökkitontilta pilkotut koivuhalot antavat jatkossa aivan erikoisen makeaa lämpöä Rapakiven torppaan. Hauskin hankinta taisi sentään olla akkutoiminen mökkisuihku. Perinteisesti on tiedetty, etteivät vesi ja sähkö sovi yhteen ja siksi mökkisuihkuna on palvellut saunakauha eli ”koussikka”. Vaan nyt on toisin! Kun tämän kesän hittituotteen - eli retkisuihkun - pienen sähköpumpun vesisuojatun akun lataa usb-pistokkeesta, voi mökkisaunan saavista suihkuttaa kuin kotisuihkusta ikään.

Ei ole puolisko jäämässä eukkoaan huonommaksi kevätostelijaksi. Suodatinkangasta, auringonkeltainen roskapönttö ja tulen päälle ketjuin kiinnitettävä grilliparila on jo hankittu.