Perhepuulaaki

 

Perhettä on verrattu tiimiin taikka joukkueeseen. Tässä vaiheessa ihmisen ikää perhe on jo melkoinen puulaakisarja, jossa pelaajia tuntuu olevan joka joukkueessa liian vähän ja yksi pelaaja joutuu pelaamaan tarpeen mukaan useampaakin pelipaikkaa. Tutuinta minulle on tietysti tämä äidin/ tyttären/ vaimon rooli ja tarkastelen tilannetta tässäkin vain siltä pelipaikalta.

 

Tässä meidän perusperheessämme elää tätä nykyä vakituisesti kolme henkeä. Iloksemme olemme saaneet joukkueeseen kesäajaksi täydennyspelaajan kuopuksen muodossa. Huushollin vanhimpana naisihmisenä olen saanut olla milloin keskikenttäpelaajana, milloin huoltajana tai piskuisen joukkueeni ärhäkkänä valmentajana. Huoltajahommat muonittajana ja kuljettajana ovat tuttuja, mutta henkisen valmennuksen rooli on aika uusi. Huomaan, että tiimissäni kaivataan napakkaa ja suorastaan kovasanaista ohjausta erityisesti, jos kyseessä on hoitoon ohjaus ja puolensa pitäminen. Mutta eivätkö ne jääkiekkovalmentajatkin puhu joukoilleen varsin suoraan? Niin sitä minäkin uhkasin lähteä lääkärireissulle mukaan, jollei tiimiläiseni lupaa pitää puoliaan ja vaatia lähetettä erikoislääkärille. Toisen tiimiläiseni mukana lääkärissä käynkin ja nyt tarvittiin vieläkin järeämpää puhetta. Uhosin siis kyseen olevan hänen hengissä pysymisestään ja sain kuin sainkin luvan lääkäriajan varaamiseen.

 

Puulaakimme seniorijoukkue  pärjää vielä loistavasti kaksin, joten sinne ei tarvitse paljon paukkuja säästellä. Päivittäinen puhelinkontakti riittää pitämään meidät molemmin puolin tietoisina siitä, missä mennään. Huomaan kuitenkin ystävistäni, että monella juuri tämä seniorijoukkueen huoltajana toimiminen vaatii paljon ja työllistää kovasti. Meillä yhteistyö ja avunanto toimii vielä vahvasti kumpaankin suuntaan.

 

Puulaakimme juniorijoukkueen valmennus on antoisaa puuhaa. Keinot ja konstit ovat tuttuja ja helppoja. Tutkimista, ihmettelyä, kokeilua ja oivaltamisen riemua koetaan jok’ikisellä valmennuskerralla. Juniorijoukkueen kapteenin kanssa käydään päivittäisiä sparrauspuheluita samaan tapaan kuin seniorijoukkueen kanssa. Henkinen taustatuki on tärkeää ja se toimii tämänkin tiimin kanssa molempiin suuntiin.

 

Yhteispelissä on voimaa!

 

 

 

 

Vuodenaikojen vaihtelu

 

Minä olen aina sanonut pitäväni vuorollaan jokaisesta vuodenajasta – vaihtelunhaluinen ihminen kun olen. Mutta olen minä niin lyhytjännitteinen, että tykkäisin vaihtelusta vielä sen kulloisenkin vuodenajan sisällä.

 

Juu, ymmärsit oikein – olen lopen kyllästynyt hirmuhelteeseen.

 

Minusta tuntuu, että helle alkoi silloin, kun koulu loppui ja tätä yhtä ja samaa! suomalaiselle aivan liian kuumaa keliä on piisannut likipitäen siitä saakka. Talomme suunnitellut insinööri on tehnyt aikoinaan kardinaalimokan ja jättänyt tuuletusluukut suunnittelematta. 160-senttistä 3-lasista sisään aukeavaa ikkunaa ei noin vaan auota – edes helteellä. Avattavissa on kaksi pikkuikkunaa, WC:n ja pesuhuoneen ikkunat.

 

Kaikki käytettävissä olevat helteentorjuntakonstit on kokeiltu. Pikkuruinen ilmalämpöpumppu puhaltelee viilennystä minkä ehtii, mutta sen teho ei riitä kuin hädin tuskin olohuoneeseen. Koko torpan viilentämiseksi on järjestetty iltaisin läpiveto WC:n ja pesuhuoneen räppänöiden kautta. Kovin paljon se ei auta ja nukkumisen mahdollisuuksia on pitänyt koettaa parantaa moninaisin kotikonstein.

 

Jossain vinkattiin ihon viilennykseksi ja nukahtamisen avuksi märkää kangasta, vaikkapa ohutta huivia. Minä tyttö se teen kaiken aina reilumman jälkeen, joten kastelin parisängyn tuplaleveän aluslakanan ihan kunnolla. Se olikin näppärä, sillä vielä aamuyön tunteina riitti lakanassa kosteita kulmia päälle käänneltäväksi.

 

Puolen päivän etsinnän jälkeen sain hankittua yhden jalalla seisovan tuulettimen makuuhuoneeseen. Nyt on nukkumista haitannut kuumuuden lisäksi myös taukoamaton hurina. Tuuletin ei viilennä, kunpahan vain liikuttaa sitä 30-asteista sisäilmaa. Viilennystoiminto saadaan lukemani mukaan aikaiseksi sillä, että laitetaan tuuletin puhaltamaan kohti märkää pyyhettä. Testattiin puoliskon juuri pesukoneesta tulleilla märillä collegeshortseilla. En tunnistanut viilenemisilmiötä. Varmaan pitää tosiaan olla froteepyyhe. Käyköhän Muumi?

 

Italialaiset olivat antaneet iltapäivälehden juttuun helteensietovinkin: ”kannattaa syödä paljon jäätelöä”. Testattu on. Kovin on lyhyttä valiolaisen jäätelön vaikutus – pitänee olla aitoa italialaista gelatoa.

 

Sadetta ja tuulta tänne, please!

 

Retkeilyn viehätys

 

Muistatko, kun lapsena tehtiin retkiä?  Ei siihen tarvittu pitkiä matkoja taikka kalliita huvipuistorannekkeita.  Riitti, kun oli mehua pullossa ja pari ruisleipäviipaletta voipaperissa, niin jo vain voitiin lähteä retkelle läheiselle kalliolle taikka metsäaukiolle. Ulkona luonnossa syöminen riitti retkeksi. 

 

Perheenäkin liikuttiin retkeillen.  Eihän 1970-luvulla maalaistalosta koko perheen kaukomatkoja tehty.  Pakattiin evästä oranssiin kernipintaiseen kylmälaukkuun ja hurautettiin yhden yön reissulle vaikkapa Puumalan kauniita vesistömaisemia katselemaan. Saatettiin vuokrata leirintäalueelta pikkuruinen mökki yösijaksi tai sitten nukuttiin autossa.  Sen ajan “piilofarmariin” pötkähti nelihenkinen perhe kesäyöksi ihan mainiosti. 

 

Kun omat lapseni olivat pieniä, talous oli niin tarkalla, että ABC:t ja niiden noutopöydät eivät tulleet reissuilla kysymykseenkään. Evästermoksiin oli kätevä pakata mukaan lämmin ruoka.  Lihapullakastike ja uudet perunat ruokatermoksessa haudutettuna on meidän perheen kesäretkien päällimmäinen makumuisto. Tutuiksi tulivat kertakäyttögrillitkin.  Sellaisellahan kokkasi valkoisessa styrox-kylmälaukussa kuskatut makkarat ja lihapiirakat vaikka levähdysalueella, joilla vielä 1990-luvulla usein oli pöydät ja penkit evästelijöiden iloksi.  

 

Nyt retkeilen lastenlasten ja sinisen kylmälaukun kanssa.  Kesän alussa sain lapsilta retkitoiveiden listan.  Tarkoin harkitun ja täysin toteuttamiskelpoisen luettelon mieluisista kesäkohteista.  Nyt on käyty Tykkimäessä, mummon mökillä, Parikkalan Patsaspuistossa, Kappelin puistossa ja Ruukin rannassa. Kiramon uintiretkeltä palattaessa lapset laativat takapenkillä uuden listan entisten jo toteutettujen jatkoksi.  Eipä minulla ole mitään sitä vastaan, että toteutamme lisälistankin, sillä lista alkoi: metsäretki, Onneli ja Anneli -puisto, uusi reissu mummon mökille... 

Oikein mielellään laittaa mummo mansikkamehua kannuun ja tekee muutaman maksamakkaravoileivän ja saattaapa ottaa kylmälaukkuun mukaan myös keksipaketin tai vesimelonia viipaleina.  Ja taashan me retkeillään - kivasti ja edullisesti, lähelle ja pikkuisen kauemmas. Kautta vuosikymmenten retkeilyssä on säilynyt oma viehätyksensä!  

Aikamme matkailmiöitä

 

Aloitin koulunkäynnin opettelemalla lukemaan apunani Aikamme aapinen. Aika oli peruskoulun aamunkoitto Pohjois-Karjalassa tasan 50 vuotta sitten. Nykyään sanalla ”aikamme” viitataan useimmiten tähän tautiseen ja monin rajoituksin rajattuun aikaan.

 

Matkustaminen on koko ajan kovin säänneltyä ja rankasti rajoitettua. Varmasti ihan hyvästä syystä. Tulihan tauti maahamme alkujaan matkoilta palaavien hiihtolomalaisten mukana. Nyt kun pikkuisen meinattiin kesän kunniaksi höllätä rajoituksia, niin jo vain saatiin itärajan taakse ehtineiden kisaturistien paluumatkassa kaukaisen Intian virusvarianttia. Ja pahan ilman lintu, Kiuru, pääsi taas linjaamaan uudet tiukat rajoitukset, joidenka jälkeen Suomeen pääsee lähinnä Australiasta, Hongkongista, Islannista, Israelista, Kiinasta ja Maltalta sekä muutamasta Norjan erikseen mainitusta kunnasta.  Tämä keskellä Suomen parasta ja kukkeinta kesää ja vuosisadan hurjimpia helteitä. Kyllä todellakin ymmärrän vihaista matkailuväkeä!

 

Ymmärrän toki niitäkin, joiden tekee jo kovasti mieli jonnekin reissuun. Mutta aivan varmasti on tarpeellista miettiä mihin ja miten matkan toteuttaa, jotta onnistuu parhaansa mukaan välttelemään virusta. Bussilla vaiko omalla autolla? Itään vai länteen? Onko rokotussarja jo valmis? Onko rokotustodistus tulostettu? Onko maskit ja käsidesit mukana? Mitä reissussa voi tehdä ja käydä katsomassa turvavälit huomioiden? Onko valmius rajatestaukseen? Onko aikaa oma-ehtoiseen karanteeniin reissun jälkeen?

 

Jos haluaa olla oikein varma terveysturvallisuudestaan, kannattaa ehkä tämä kesä matkata vielä virtuaalisesti. TV:n matkaohjelmat -vaikkapa Areenan dokumenttiosastolta bongatut ”Lumoava Portugali”, ”Kesyttämätön Uusi-Seelanti” ja ”Hokkaido, Japanin pohjoinen”-  tarjoavat edes jonkinlaista lohtua kaukomatkan nälkään.

 

Kirjan kanssakin matkakokemus toki onnistuu. Sain puhelinfirmalta lahjaksi elämäni ensimmäisen e-kirjan. Pääsin itse valitsemaan, mitä ensimmäisenä e-lukukokemuksenani kännykän näytöltä lukisin. Aikailematta valitsin Aino Huilajan ”Pakumatkalla” ja ahmin Ainon ja miehensä 330-sivuiseksi tiivistetyn Eurooppaa kiertävän irtiottovuoden päivässä.

 

Ihan kuin olisin ollut reissussa itsekin!