Rapakiven mummo ulkona mukavuusalueelta

 

Omalla mukavuusalueella on helppoa ja turvallista - silloin tietää, kuinka toimitaan.  Oman mukavuusalueen ulkopuolella on turvattomampaa, kun rutiinit ja niiden tuoma luottamus omaan selviytymiseen puuttuvat. Rapakiven mummon mukavuusalueella ovat koti ja koulu, niissä ympäristöissä tunnen olevani luonteva.

 

Eräällä viikolla tuli kutsu juhliin, joissa oli pukeutumiskoodi. Koodissa luki ”cocktail” eikä minulle tutumpi ”casual” – mitä siis päälle?  Onneksi kaikki selviää nykyään netistä, joten ryhdyin avaamaan koodia sitä kautta. Mutta omistanko mitään koodiin sopivaa?  Eivät taida pellavaiset tunikani olla cocktail-mekkoja… Ja toisekseen meidän vaatekomerossamme on selvästi jotain kummaa kutistavaa kaasua. Lapsenlapsi numero kakkosen ristiäisiin hankittu ja koodiin hyvinkin sopiva mekko oli oudon ahdas kikkana.  

 

Seuraava viesti koski ”plaseerausta”. Hyvä, että oli jokunen hääohjelma katsottuna, jotta tunnistin sentään sanan. Mutta mitähän tarkoittaa ”osittainen plaseeraus”? Ehkäpä pöydän sisällä voi itse valita tuolipaikkansa.

 

Polvivaivaisena olen taapertanut viime vuodet tasapohjaisilla tukevilla kengillä ilman korkoa. Cocktail-mekkosen kanssa ne jalkineet eivät totta vie kävisi. Tukevimmat sieviläiset ruokaöljyllä kiiltäviksi ja niillä liikenteeseen. Juhla kuulosti kaikin puolin arvokkaalta, joten googletin vielä ansiomerkin käyttöohjeet ja tutkin korurasiani. Päädyin Kalevala-koruihin.

 

Vuorokautta ennen juhlaa oli vatsa kipeä. Oikein tunsin levymäisen pallealihaksen, sillä jännitin koko pallealla. Onko pukeutumiskoodi ymmärretty oikein? Osaanko edes syödä oikein? Hotkin kuitenkin peruskoulun tuomalla ”vartissa varmasti valmista” -tahdilla. Keksinkö keskusteltavaa pöytäkavereiden kanssa? Törttöilenkö jotenkin?  Tämmöinen turkasenmoinen jännittäjä keksii kyllä loputtomasti jännitettävää! Yhtään ei auttanut, vaikka puolisko sanoi, että osaathan sinä nyt haarukkaa ja veistä käyttää. Osaanko sittenkään!? Kaipa sitä ulommilla kuitenkin aloitetaan?

 

Perille päästyä löytyi pöydältä ruokalista ja illan ohjelma. Heti helpotti jännitys! Kas minullahan on nyt lukujärjestys, jonka mukaan kaikki sujuu – ja minä olen taas ihan tutuilla turvallisilla vesillä!

Käärijähuuma ja hurmos

 

Lordi voitti Euroviisut Ateenassa vuonna 2006. Muulloin suomalaiset viisuilijat ovatkin vartioineet jumbosijaa. Ruotsiin euroviisuvoitto on osunut useasti ja sekös meillä käy kateeksi. Lordin voiton aikoihin olimme perhereissulla Tukholmassa ja Kolmårdenin eläintarhassa. Tuntui hassulta ja hupaisalta, kun joku ruotsalainen, suomenkielisen puheemme kuullessaan, onnitteli meitä Suomen viisuvoitosta. Siellä ei taidettu tuntea kateutta Suomen kautta aikain ensimmäisestä viisumenestyksestä.

 

Tänä vuonna Suomea pääsi edustamaan meillä aiemmin tuntematon esiintyjä, taiteilijanimeltään Käärijä. Ennakkohypetys oli valtaisaa. Käärijän esiintymisasun kopioita käärittiin niin Rautatieaseman Lyhdynkantajien eli Kivimiesten hartioille kuin Oulun Toripolliisinkin olkapäille. Kaikki neonvihreä oli yks kaks ”Käärijän väristä” ja tulkittiin Käärijän kannatukseksi.

 

Meidän Puolasta hankittu peräkärrykuorman sidontaan tarkoitettu kuormaliinamme oli äkkiä kannanotto Käärijän puolesta. Samoin mökkituvan kevään vihreiksi luulemani kynttilät. Facebookissa ihmiset olivat keräilleet kotoaan kaikenmoista vihreää ja laatineet omia vitsikkäitä Käärijä-päivityksiä ja myynti-ilmoituksia. Neonvihreä paalauskone esiintyi käärijänä ja mikä ettei - kääriihän se heinät rullalle paalin sisään. Jonkun vitsiniekan mielestä käärijä olikin pyöröpaalin muovituslaite ja kolmas näki sätkäkoneen varsinaisena käärijänä. Huuma huipentui lauantai-iltaan, jolloin ihmiset - facebookin mukaan - vetäytyivät vihreine juomineen ja eväineen kotisohville Euroviisu-finaalia seuraamaan.

 

Niinhän siinä sitten kävi, että Ruotsi voitti ja Suomi jäi toiseksi. Huolimatta siitä, että yleisöäänillä Cha cha cha olisi voittanut reilusti. Vaikka kakkossija on varmasti komeampi kuin totutut vika taikka tokavika, häviö kirpelöittää jonkin verran. Eniten siinä närästää tietenkin se, että voiton vei pahin kilpakumppanimme ja rakkain naapurimme Ruotsi. Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä ja niissä meillä on taas ihan hyvät mahdollisuudet voittaa Ruotsi. Edellinen mittelö, jota tosin ei mittelöksi saanut sanoa, oli Natoon pääsy. Sinne lähdettiin käsi kädessä, mutta me kirimme edelle ja pääsimme komeasti maaliin. Jos näitä kisoja voi arvottaa, niin tärkeimpänä pidän Natoa, toisena jääkiekkoa ja viisut tulevat vasta kaukana perässä.

Mökin muijan mökkimietteitä

 

 

Kuluneena talvena auramies putsasi mökkitien kahdesti. Niin saatoimme aloittaa mökkikauden jo hiihtolomalla. Sille reissulle oli suunniteltu monen avainhenkilön tapaaminen – ainakin puunkaatajaa ja laiturinrakentajaa oli tarkoitus tavata ja toki tavattiinkin. Pahalainen vain sille viikolle osuivat ne talven kaksi kylmintä yönseutua, jolloin pakkanen paukkui mökkilammen laidalla -27 asteessa. Tulipahan todistettua, että jonkin verran on vielä puruja seinän välissä, sillä mökki saatiin sen verran lämpimäksi, että jo toisena yönä puoliskokin saattoi jättää pipon pois nukkuessaan.

 

Pääsiäisen reissulla teki jo kovasti mieli meidän mahdottoman hyvään ja lempeälöylyiseen mökkisaunaan. Punaisen pilkkikairan piti olla mökillä ja sillähän saisi lammen jäiseen kanteen helposti reiän saunaveden ottamista varten, oli ajatuksemme. Kaira ei ollut mökillä, vaikka kummallakin oli sen olopaikasta selvä mielikuva. Tuuraa en kuulemma osannut käsitellä, siksi silläkään ei jää rikkoutunut. Ämpäri ja saunakauha olivat sentään tutummat työkalut. Lapoin ämpärin monta kertaa lunta täyteen ja täytin kiukaan vesisäiliön lumella. Aikansa kun lämmitteli kiuasta, suli lumi vedeksi. Kun laitoin vielä lisää puuta kiukaaseen, niin jopa lämpenikin lumisula ihan lämpöiseksi pesuvedeksi. Konstit ne on mökin muijalla, tuumasin.

 

Vappureissulla oli jo aika hankkia rakennustarpeita tulevan kesän projekteihin. Peräkärryn kanssa pörrättiin ympäriinsä. Myös mökin kevätsiivous teetti töitä. Olin löytänyt lusikkalaatikosta todisteita siimahäntien vierailusta talven aikana. Siitäkin huolimatta, että olin jättänyt kaappien nurkkiin valkosipulinkynsiä! Kohtuullisen hiirikammoisena päätin alkajaisiksi pestä kaikki mökin astiat. Oli siinä tiskaamista, kun kannoin vedet viiden litran astioilla ja kuumentaminen tapahtui kolmen litran kattilassa. Astioita mökillä on reilusti, 20 hengen juhannuskattausta varten. Perusteellinen imurointi ja lattian vesipesu kuuluivat myös kevätsiivoukseen. Oliko sitten ihme, että unta riitti 12 tuntia.

 

Minun nukkuessani onnellista väsynyttä unta kevätsiivotulla mökillä puhelin laturissa äänettömänä, oli jälkikasvu jo hätääntynyt ja keksinyt puolentusinaa mahdollista onnettomuutta häkämyrkytyksestä sydänkohtaukseen.