Pöljää

Nuoret päivittävät toisinaan facebookiin tyyliin "se tunne, kun..."   Männä viikolla mietin jo, että nyt taitaisi olla nuorekkaan "se tunne..." -päivityksen paikka.  Seisoin nimittäin samana iltana peräti  neljä kertaa verstaassa tutkimassa sekalaisia laatikoita ja muovikasseja.  

Puolisko oli taas reissussa ja hän oli soittanut minulle matkalta pikaisen puhelun ja antanut ohjeet tiettyjen osien etsimiseen ja postittamiseen.  Ulkomailtahan ei lätistä puhelimessa pitkästi, joten ohjeet todellakin olivat lyhyet ja ytimekkäät.  Muuten ihan hyvä, mutta en puhelinohjeista huolimatta tiennyt mitä piti etsiä.  Jotain aitaan liittyvää, mutta kotiaidasta ei tällä kertaa sopisi käydä mallia katsomassa, sillä meidän aidassa ei sellaisia osia ole.  

Perheen WhatsApp-ryhmässä mietinkin jo, että nyt tekisi mieli päivittää: "Se tunne, kun seisot neljättä kertaa verstaassa etsimässä jotain, muttet vieläkään tiedä, että mitä!?"

Tunsin itseni niin pöljäksi siinä verstaan työpöydän ääressä seisoessani ja kuvaillessani kännykamerallani erilaisia laatikoista ja kasseista löytämiäni osia.  Kuvathan tietenkin lähetin älypuhelimellani WhatsAppiin puoliskon nähtäväksi - sitten, kun hän olisi reissullaan taas Wifin ulottuvilla. Illalla hotelliin päästyään puolisko sitten kommentoikin kuviani.  Ykkös- ja kakkosvaihtoehto olivat aivan hatelikkoon arvattuja osia.  Kolmonen sentään kävisi saamani vastausviestin mukaan hätävarana, jos tarkoitettua varsinaista osaa ei mistään löytyisi.

Niinpä sitten paketoin kuvan kolme mukaiset osat ja "tuulisalvan" - jonka sentään vastoin kaikkia odotuksia tunnistin, vaikka näissä asioissa varsin pöljä olenkin.  Niin lähdin aika lailla voittajana toimittamaan pakettia R-kioskille/Postiin/Matkahuoltoon.

Uskokaa tai älkää - paketti lähti osoitteeseen 71820 Pöljä, Siilinjärvi!  Tämä pöljä sai kuin saikin koottua paketin lähetettäväksi Pöljään!

Yksikkömuunnoksia

Viides- ja kuudesluokkalaisten kanssa olemme talven mittaan ihmetelleet matematiikan tunneilla  yksikkömuunnoksia.  Kovin ovat hankalia muuntamiset pinta-alojen ja tilavuuksien mittayksiköistä toisiin.  Pienissä mitoissa onnistumme vielä havainnollistamaan asiaa helposti piirtämällä tai vaikkapa teippaamalla lattiaan neliömillimetrin, neliösenttimetrin, neliödesimetrin ja neliömetrin - vaan annas olla nuo suuremmat pinta-alat!  Taulukon avulla onnistuimme sentään niissäkin.

Hahmottelinpa pinta-aloja Rapakiven tontilla minäkin.  Tämä 1300 neliömetrin tontti  on siis itse asiassa 13 aarin tontti tai voisihan sen halutessaan ilmoittaa olevan 0,13 hehtaarin tontti.  Siinä kohtaa jo hoksasinkin, miksi on sentään hemmetin hyvä, että hallussani on vain pikkuruinen pläntti tätä kivistä maata.  Annas olla, jos hoidettavanani olisi vaikka 13 hehtaaria tällaista karua kivistä mäensyrjää, entistä mäntymetsää!?  Kyllä olisi elanto tiukassa, jos sille alalle koettaisi täällä peltomaata tuontimullalla järjestää ja siitä vaikkapa viljanviljelyllä leipänsä tienata.  Luonnontilassa Kivikummun mäeltä tuskin saisi ravintoa edes vuorivuohi, poro nyt saattaisi nipin napin pysyä hengissä.

Meillä on alkamassa kuudes kesä tällä tontilla.  Joka kesä olemme koettaneet puuhata ahkerasti ympäristömme kaunistamiseksi. Olemme sen kummemmin tiedostamattamme aloittaneet vallata tonttia keskeltä alkaen ja pyrkimys on pikkuhiljaa saada tontti reunoja myöten haltuun.  Olemme nyt ottaneet omaksemme ja hoitoomme suunnilleen kymmenesosahehtaarin ja kolmisensataa neliömetriä reuna-alueita on vielä luonnontilassa.  Tontti koostui useammasta paalutetusta siivusta, joten tontin aiemmalla omistajalla ei liene ollut tontin täyttövaiheessa tarkkaa tietoa tontin äärinurkista ja siksi kahdella reunalla on tonttiin kuuluvaa luonnontilaista metsämaata.  Tuo metsämaa on toistaiseksi muun tontin tasoa alempana.

Sinne metsäpohjaiselle joutopaikalle, ehkäpä kolmentoista neliömetrin alalle, olin saanut järjesteltyä vaatimattoman laatikkopuutarhani.  Kasvihuoneen seinustalla kasvavat raparperit ja  sinne lähistölle olin järjestänyt isomman ja pienemmän lavankauluslaatikon siemenestä kasvatettaville kasveille sekä vanhan valurautaisen kylpyammeen perunankasvatusta varten.  Alue oli todellakin kaikkea muuta kuin silmää hivelevän kaunis, kunnes eräänä iltana hoksasin, että keskelle jäävän maapläntin peittäminen sepelillä siistii yleisvaikutelmaa ja tekee alueella liikkumisenkin helpommaksi.  Tuumasta toimeen ja kottikärryt esiin.  Kolmen tunnin puuhailun jälkeen totesin, että kylläpä kannatti.  Nyt on Rapakiven tontin koilliskulma otettu haltuun.

Eväsretkeilystä

Kun olin lapsi, arjen juhlistamiseen riitti pullollinen kotoista punaviinimarjamehua ja ruisleipäviipaleet, joiden välissä oli voita.  Näiden eväiden kanssa marssittiin lähimetsään - ihan siihen mistä hyvinkin näki kotiin - ja oltiin retkellä.  Se vastasi 1960-luvun lapselle varmaan samaa kuin 2010-luvun lapselle Hoplop-retki yhdistettynä Mäkkäri-käyntiin - asioita, jotka nousevat sen verran arjen yläpuolelle, että jäävät mukavina muistoina mieleen vuosikymmeniksi.

1990-luvulla, kun omat lapseni olivat pieniä, eväsretkeily oli edelleen arvossaan.  Retkiä tehtiin joskus peräti ruokaeväiden kanssa.  Kaikkien lasteni mukavana makumuistona on ruokatermokseen pakattu kesäeväs, uudet perunat ja purkkilihapullakastike.  Kun tuo ruoka oli hautunut termoksessa jokusen tunnin, maistui se uskomattoman hyvältä.  Perheessämme kerrataan mielellään sitä tapausta, kun puolisko ja esikoinen lähtivät tavaran hakuun Mikkeliin, jonne silloisesta asumapaikastamme oli matkaa varmaan 150km.  Eväät oli syöty jo 50km:n päässä kotoa ja reissulaiset miettivät jatkaako eteenpäin vai palata kotiin hakemaan uusia eväitä. Eväänä oli kuulemme silloinkin uusia perunoita ja lihapullakastiketta evästermoksesta.

Sitten tuli ABC-ketju, joka varmaan onnistui tekemään jonkinmoisen "koplauksen" tielaitoksen kanssa.  Samoihin aikoihin nimittäin poistettiin levähdysalueet.  Kaivettiin peräti oja liittymän poikki, jottei kukaan tosiaan vahingossakaan poikkeaisi sinne eväineen.  Ihmiset pakotettiin siirtymään ABC:n asiakkaiksi.

Baltian maissa eväsretkeily on vielä voimissaan. Pärnun ja Riikan väliset hiekkarannat ovat suosittuja taukopaikkoja. Evästelijöille on varattu pöytäryhmiä ruokailusta ja maisemista nauttimista varten ja eväspapereille on varustettu riittävästi roskiksia.  Samoin jokaisen huoltoaseman ja kahvilan pihan reuna-alueella on hirsipöytiä tai huvimajoja, joita sopii käyttää, jos taukoilee omin eväin. Touhua ei katsota kieroon - se kuuluu asiaan.

Latviassa istahdimme mekin huoltamolta ostettuine kolmioleipinemme ulkopöydän ääreen nauttimaan eväistä ja kesäsäästä.  Sen pöydän ääressä istui myös iäkäs pappa mitä ilmeisemmin poikansa kanssa.  Evästermoksesta papan poika kaateli kahvia vaarin punaiseen posliinimukiin.  Rasioista ja pusseista löytyi leipää, kinkkuleikettä, juustoa - jopa katkarapuja. Nuorempi mies järjesteli leipää haarukkapaloiksi ilmeisesti lähes sokealle isälleen ja opasti kauniisti, mitä kulloinkin oli tarjolla.  Kieltä emme tokikaan ymmärtäneet, mutta arvasimme puolaksi.  Vaikutti siltä, että isä ja poika olivat kesäretkellä aika kaukana kotoa.  Olisiko peräti ollut niin, että eväsretki oli yksi papan kesän kohokohtia.  

Polttopuupohdintaa

Kun vappuviikon räntäsateisella illanvilakalla poltin sen puusta pudonneen ja rikkoutuneen linnunpöntön sekä männynkaarnat liiterin lattialta, pohdin taas syntyjä syviä eli polttopuuasioita.

Se kuusentaimi, joka tähän Rapakiven tontille vajaat kuusi vuotta sitten muuttaessamme oli vielä pieni ja sympaattinen siirtolohkaretta vasten könöttävä kukkapenkin taustavihreä, olikin nyt kertakaikkinen riesa.  Se riesa, joka varjosti kukkapenkin kasveja ja imi niiltä kasvuvoiman.  Se riesa, joka levitti sitkeitä ohuita ja paksumpiakin juurilonkeroitaan kukkapenkkiin estäen siten kukkien viihtymistä ja kasvamista.  Se riesa, joka teki mahdolliseksi itikoiden viihtymisen takakuistilla ja esti saunasta vilvoittelijaa viipyilemästä kuistilla saunan jälkeen.

Nyt oli pitkällisen pähkäilyn jälkeen saatu yhteisymmärrys, että riesasta on päästävä.  Ja niin puu  kaadettiin.  Sitten yks kaks, riesasta tulikin kaikin puolin kelvollinen hyötypuu. Ensin se tarjosi hyötyliikuntaa kaatajalle ja sitä sahuupaikalle kiskoville.  Hyötyliikuntaa järjestyi vielä pölleiksi pätkimisestä ja klapikoneelle kantamisesta sekä pilkkeiden liiteriin pinoamisesta.  Talven tullen samainen itikoiden pesäpuu antaa meille vielä mukavaa leppeää lämpöä ja takkatulen valoa.  Tämä kaikki ilo yhdestä ainoasta kuusesta.

Kun kesäloman alkajaisiksi klipsuttelen pilkkeiksi muutaman männyn verran tukkeja saan juhannukseen mennessä liiterin täyteen polttopuuta.  Syksyn kylmien kelien ja lämmityskauden tullessa puupinot ovat toki rakoliiterissä kesätuulessa kuivuessaan painuneet liiterin oven kamanan tasalle, mutta talven lämpimäksi riittää sekin.

Miten suurta iloa ja turvaa tuokaan täysi polttopuuliiteri uudelle talvelle lähtiessä!  Sehän on aivan yhtä kova juttu kuin pakastin täynnä mustikoita ja hirvenlihaa.