Mökki on mielentila

 

 

Mökillä mieli lepää. Se lepää jopa niin, etten muista ottaa viikonloppudosettiin pakkaamiani verenpaine- ja pehmytkudosreumalääkkeitäni. Mutta eipä niitä siellä tunnu tarvitsevankaan. Verenpaine laskee luonnon ja linnunlaulun vaikutuksesta ja jos jotain paikkaa särkee, se on varmasti vain tervettä työperäistä kipua.

 

Mökkikauppaa, jos mitä, tehdään mielikuvilla. Niinhän sitä minäkin ostin Datšan lasikuistin ja isolehtisen vaahteran kuvilla. Lasikuistilla minun piti lueskella. Kertaakaan en ole vielä kahteen ja puoleen vuoteen siinä  lueskellut. Valokuvan isolehtisen vaahteran puolisko kaatoi ensimmäisten kaadettavien joukossa, jotta pihaan saatiin auton kääntöpaikka.

 

Kevättalvella hurahdin ajatukseen Datšan päivittämisestä parempaan tai - niin kuin nykyään sanotaan – upgreidaamisesta. Ensin osui silmiini 1990-luvun alussa mökiksi rakennettu paikka Puoliskon kotijärven rannassa. No, sepä oli menekkikohde, josta myöhästyimme. Seuraavaksi bongasimme netistä pikkuruisen muutaman vuosikymmenen Datšaa uudemman ja talviasuttavan kuivanmaan talon taajaman laidalta. Myöhästyimme taas. Kumpaakaan kohdetta emme ehtineet edes paikan päälle katsomaan, joten pelkkien myyntikuvien varassa on vaikea sanoa, mitä korjattavaa tai laitettavaa siellä olisi ollut – tokko olisi välttämättä vaihtaen parantunut.

 

Mietimme, miten asioita arvotetaan – mikä on plussaa, mikä miinusta. Hehtaarin lampi, vai kahden valtakunnan järvi? Tasaisen tyyntä ja mahdollisuus pitää laituri vedessä kesät talvet, vaiko myrskyisää ja mahdollisuus saada entistä parempi laituri kevättuulten tuomana? Mökkinä mökiksi rakennettu höylähirsitorppa parin Leca-harkon päällä, vaiko alunperin taloksi tarkoitettu tupa korkealla kivijalalla? Kalavedet avautumassa omalta laiturilta, vaiko sittenkin kahdelle eri Suomen puhtaimpiin lukeutuvalle  järvelle, joista toiselle on vajaat 2 km ja toiselle melkein 4 km?

 

Asiaa eivät sittenkään ratkaisseet vesistön suuruus, eivät hirsi- taikka lautaseinät, sen kummemmin kuin kalavedetkään.  Vaa’ankielen asemassa olivat lopulta korvasienet. Löysin elämäni ensimmäiset korvasienet mökkituvan keittiön ikkunan alta. Ne olivat minulle merkki siitä, että tästä paikasta meidän kannattaa pitää kiinni.

 

 

Niin paljon on aihetta lauluun

 

 

Junnu Vainio riimitteli aikoinaan tähän tapaan:

”On laulun aihe köyhyyskin ja riemu rikkaitten
Ja murhe, mikä polttanut on rintaa
Tuo laulun ilo räiskyvin tai jälki kyynelten
Se myöskin, mikä onnemme on hintaa
Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen
Lyhyt taival on riemusta murheeseen
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen
Niin paljon on aihetta lauluun”.

 

Tänä koronan aikakautena tuntuvat laulun, ilon taikka juhlan aiheet olleen aika vähissä. Pikemminkin on huoli ja murhe poltellut rintaa. Huoli lähimmäisten terveenä pysymisestä, huoli lähimmäisten ja tuttujen työstä ja taloudesta. Tänä aikana on matka rikkaasta köyhäksi lyhentynyt entisestään. Monelta hävisivät työt ilman varoitusta ja mahdollisuutta uuteen tilanteeseen varautumiseen. Harva lienee korona-ajasta niin paljon hyötynyt, että olisi tehnyt matkan toiseen suuntaan ja matkannut köyhästä rikkaaseen. Toden totta pienoinen lapsi, joka syntyi juuri ennen taudin alkua, reilu vuosi sitten, on ollut iso ilon aihe.

 

Tämmöisenä poikkeusaikana on varmasti tosi tärkeää etsiä pieniä ilon, laulun ja juhlan aiheita. Ihmiset ovat löytäneet ilon aiheita juurileivän leipomisesta, käsitöistä, kasvien kasvattamisesta ja pienistä kotiremonteista.

 

Minulle on jäänyt mukavana ilonpisarana mieleen aurinkoisen lauantai-iltapäivän retkikahvit Laivasillan polttoainemyymälän seinustalla. Yhtä lailla ilahduttivat Pirpanan ex tempore nimpparit, joihin löydettiin pakasteesta pikkuruinen täytekakku.

 

Koronarokotteen saaminen koettiin meidän perheessämme juhlan aiheeksi. Puolisko sai rokotteen riskiryhmäläisenä ja kommellusten jälkeen jo huhtikuulla. Puolisko osui siihen ryhmään, jolle oli jo annettu rokoteaika kunnes THL päätti tutkia Astra Zenegaa tarkemmin ja ajat peruttiin. Uuden ajan odottelu oli tuskallista, sillä koettu pettymys oli iso. Kun rokotteen saanti sitten onnistui, toi esikoinen juhlan kunniaksi Pullava-pitkon. Pulla arkena teki juhlan, sillä tavallisesti meillä herkutellaan pullalla vain sunnuntain päiväkahvilla. Samaa mallia noudatin oman rokotusvuoroni tullen toukokuisena torstaina. Oppilaani kysyivät, saavatko he rokotuksen kunniaksi karkkia. Ja minähän lupasin juhlistaa asiaa myös heidän kanssaan!

 

 

 

Kolmas mökkikesä aluillaan

 

 

Niin se vaan on, että kolmas kesämme mökkeilijöinä on käynnistynyt. Vielä koemme olevamme noviiseja ja mökkeily hakee edelleen muotoaan.  Kolme uuden sesongin käynnistelyreissua on tänä keväänä kuitenkin  jo tehty. 

 

Ensimmäisellä reissulla veimme kaksi lintupönttöä mökkikoivikkoon. Vuokrakotien sijoituspaikat katsoimme niin, että voimme seurata pönttöjen elämää ja tapahtumia ikkunasta ruokapöydän ääressä istuen. Aiempi kokemukseni linnnunpöntöstä oli, että asumuksen täytyy ensin harmaantua monta vuotta ennen kuin linnut ottavat tarjotun kodin omakseen. Nytpä kävi toisin! Jo kuukauden kuluttua oli toisessa pöntössä  elämää. Pesänrakentajat suihkivat etelään suunnatusta oviaukosta sisään ja ulos niin uutterasti, että varmasti oli perheenlisäys suunnitteilla.

 

Toisella mökkireissulla saimme sähköasentajan tekemään lauantaitöitä, vaikkei asia vallan päivystysluonteinen ollutkaan. Pohjois-Karjalassa sellainenkin on mahdollista! Italiasta tilattu hormi-imuri  tuli asennettua piipun päähän ja leivinuuni saatiin vetämään siitäkin huolimatta, että ammoinen hormimuurari oli arvioinut riittäväksi hormireiäksi ¼ tiilen verran. Voi mahdoton, miten mukavaa, kuivaa ja lempeää lämpöä leivinuunilla torppaan saatiinkin!

 

Kolmannen reissun tärkeimmät tehtävät olivat uuden jääkaappipakastimen vienti ja vesipumpun asentaminen lampeen. Monta muuttoa hoitaneina saimme kuin saimmekin keinoteltua kylmäkoneen sisään lasikuistin ja eteisen kautta ja matalista ovista tupaan. Entinen jenkkikaappi puolestaan saatiin nokkakärryllä saateltua saunakammariin.  Kuukausi sitten tehty kairanreikä oli laajentunut koko lammen kokoiseksi ja vesipumppu saatiin sitaistua laituriin. Pian kohisi vesi sähkövoimalla saunan pataan ja saaviin. Mökkisauna laitettiin lämpiämään.

 

Edelleen minua jaksaa ihmetyttää se, miten paljon tavaraa pienelle mökille pitää viedä. Mökkireissut joudutaan sen vuoksi tekemään säännönmukaisesti pakettiautolla. Se hyvä pakettiautomökkeilystä toki koituu, että paluukuormassa saadaan aina tuotua polttopuita. Puolet ensi talven tarpeesta alkaakin olla jo kuskattu. Kun vielä nakkelen tuodut klapit liiteriin, vapautuvat klapisäkit uuteen kiertoon.

 

Tervetuloa uusi kesä!