Huolta hävikistä

 

Silmiini sattui tovi sitten uutinen, jossa kerrottiin, että me suomalaiset heitämme ruokaa roskiin semmoiset 25 kilogrammaa henkeä kohti vuodessa. Rapakiven ruokakunnassa siitä kertyisi yhteensä peräti 75 kiloa.

Joku heittää hävikkiin meidänkin edestä, sillä meillä ei tuohon määrään pystytä millään.

 

Kodin opit ”ruoalla ei saa leikkiä”, ”ruokaa ei saa haaskata”, ”ruoalle ei saa irvistellä” ja vaikkapa vielä ”sen syöt, minkä otat” estävät ruoan roskiin laittamisen aivan varmasti.

 

Olen nyt tehnyt pian parin viikon ajan Rapakiven torpan ruokatalouden auditointia taikka omavalvontaa ja voin antaa muutaman taloustarkan ruokahävikin vähentämisvinkin. Uusia ne eivät todellakaan ole, vaan kotoa opittuja ja hyväksi havaittuja niksejä – varmaan melkein marttailuakin.

 

Eräänä aamuna puolisko oli keittänyt kaurapuuroa. Sitä oli sen verran reilusti, että ostin kotimatkalla hiivaa ja tein iltapalalle puuropohjaan pehmoiset kaurasämpylät. Toisena päivänä olin hairahtunut tekemään pussimuusia, joka ei muusina maistunut. Lisäsin muusiin vehnäjauhoja ja lusikoin uunipellille. Perunakakkarat tekivat kauppansa mainiosti. Viikonloppuna syötiin karjalanpaistia ja maanantaina keittelin hernekeittoa. Karjalanpaistin jämäliemi maustoi jauhelihahernekeiton täyteläiseksi. Puuhakkaan lauantain iltasella tuli kiire miettiä, mitä pöytään iltaseksi. Kippasin edellisen päivän pastan ja kanakastikkeen jämät uunivuokaan ja ripottelin reilusti juustoraastetta päälle. Nopsaan valmistui maistuva broileri-pastavuoka. Sanomattakin on selvää, ettei keitettyjä perunoita, porkkanoita tai makaroneja heitetä meillä roskiin, vaan ne pakataan kukaties seuraavan päivän lounasevääksi tai paistetaan pannulla pyttipannuksi. Tiedostettu on, että keitetyllä perunalla voi jatkaa vaikka lihamureketta, ihan siinä missä korppujauholla. Taitaapa peruna sitoakin taikinaa, kuten kananmuna.

 

No, pakko myöntää, että aina en hoksaa kierrätysmahdollisuutta. Olin ostanut taloudellisen litran tölkin jugurttia lastenlasten yökyläilylle. Olisihan jämästä kananmunan lisäämällä saanut mainion mustikkapiirakan päälisen, mutta sinä päivänä ei tullut mieleen ja niin meni varmaan neljä desilitraa jugurttia hukkaan. Se kyllä harmittaa ankarasti!

Ystäväni-kirja

 

Muistatteko, kun lapsena täytettiin välituntisin kavereiden Ystäväni-kirjoja? Olisi kyllä hauska nähdä jonkun alakouluaikaisen kaverin kirjasta, mitä sinne on tullut kirjoiteltua tuossa 8-10 -vuotiaana eli osapuilleen kakkosluokan ja nelosluokan välillä.

 

Noissa kirjoissahan kysyttiin ensin faktatiedot; nimi, ikä, pituus, hiusten ja silmien väri. Sitten lähdettiin syvällisempiin aiheisiin. Kyseltiin harrastuksia, lempiväriä, mieliruokaa ja suosikkijäätelöä. Näissä huomaan jo muutoksia liki puolen vuosisadan takaisiin, jos kohta yhtäläisyyksiäkin on. Lukemista olen toki harrastanut silloin ja nyt. Lempiväri on vaihdellut ajan saatossa kaikissa sateenkaaren väreissä. Silloinen inhokkiruokani, hernekeitto, maistuu nykyään aivan mainiosti. Jäätelössä turvaan aina varmaan vaniljaan, jota lapsenlapset nimittävätkin osuvasti ”mummojäätelöksi”.

 

Tavan takaa nuo kirjat utelivat mieluisinta oppiainetta ja ikävintä oppiainetta. Uskoakseni äidinkieli tai musiikki oli silloin mieluisinta, enkä kyllä keksi mikä olisi ollut ikävintä. Nykyään katson oppiaineita toisesta suunnasta, mutta pidän hurjasti äidinkielen ja matematiikan opettamisesta, eikä minun ikäviä aineita tarvitse opettaakaan. Kohtalon kysymys oli jokaisessa kirjassa se ”Miksi aion tulla?”  Lapselle lienee luontevaa kirjoittaa sinne ”opettajaksi”, koska sen ikäisellä ei ole kovin monesta muusta ammatista mitään käsitystä. Minä en ole ehtinyt myöhemminkään tutustua muihin ammatteihin.

 

Tänä päivänä ei enää käytettäisi niin voimakkaista ilmaisuja kuin silloin. Muistan nimittäin, että kirjoissa oli myös virkkeen alut: ”Hartain toiveeni…” ja ”Eniten inhoan…” Yhtään en osaa ajatella, mitä hartaat toiveeni olisivat voineet olla. Tuskin mitään kirkollista kumminkaan. Inhokkiosastossa on varmaan lukenut ”pojat”, jos joku oli kiskonut letistä tai ”kanaviillokki”, jos sitä on vastikään osunut ruokalistalle. Näihin kysymyksiin vastaisin tämän päivän tietämyksellä jo hiukkasen syvällisemmin. Toivoisin hartaasti perheelleni terveyttä ja pitkää ikää. Yhtään aikailematta ja hapuilematta vastaisin inhoavani kaupassakäyntiä. En saata ymmärtää, miksi samat kamat pitää lappaa neljään kertaan (kärryyn, kassalle, kassiin ja kaappeihin)!

Kyläilystä

 

 

Ennen vanhaan saatettiin ainakin meillä kotipuolessa Pohjois-Karjalassa piipahtaa kylään ennakkoon varoittamatta ja ilman sen kummempaa asiaa. Ihan vain juttuseuran puutteessa. Kyläily ei ollut rajoitettu johonkin sopivaan kellonlyömään, kyläillä voi yhtä lailla aamusta kuin illasta ja keskellä päivääkin. Sellaiset kyläilyt olivat mukavia, sillä niitä ei tarvinnut jännittää eikä hermoilla. Edes tarjottavista ei tarvinnut tehdä ongelmaa, vaikkei nyt olisi suolaista paistosta ja hyytelökakkua ollutkaan. Tarjottiin, mitä löytyi ja ainahan jotain löytyi.

 

Nykyään, jos ovikello soi, on ensimmäinen reaktio säikähdys. Hui! Kuka siellä on? Onko se turvalaitteiden myyjä vai remontin tarjoaja? Enää tule mieleenkään, että joku saattaisi tulla yllättäen kylään. Niin mukavaa kuin se olisikin! Tätä nykyä kodeissa kyläillään tosi harvinaisissa tilanteissa. Ja se tilanne on kalenteroitu allakoihin jo viikkoja sitten. Se on vahvistettu Whatsappiviesteillä ja monella peukkuemojilla.

 

Tämä tautiaika on rajoittanut kyläilyjä entisestään. Kukaan ei halua olla se, joka kukaties kolmesta rokotuksesta huolimatta ja tietämättään kuljettaa taudin siemenen jonkun kotiin. Ei toki halua olla sekään, joka onnistui hakemaan oireettomalta kantajalta tuliaisekseen mokoman riesan. Näin ollen on kaikin puolin parempi mököttää omassa mökissään.

 

Minusta tuntuu, että viimeisen kahden vuoden mittaan, olemme kyläilleet niin harvoin, että kyläilyrutiinit ja -tavat ovat aivan unohduksissa.

 

Saimme kutsun iltapäiväteelle. Otimme kutsun tietysti ilolla vastaan, sillä sehän tuntui harvinaisuudessaan  suurelta luksukselta. Mutta… Miten se olikaan, pitäisikö kylään lähtiessä vaihtaa kotivaatteiden tilalle jotain muuta päälle? Oliko se niin, että jotain pitäisi olla kädessä viemisiksi? Mitä se voisi olla? Kauankos sitä tavattiin kyläreissulla viipyä? Pitääkö keskusteluaiheita miettiä ennakkoon…? Voi, miten mukavaa olikaan kyläillä. Ihan jännittämättä sujui, vaikkei ollut valmiiksi mietittyä asialistaa!

 

Ja vielä! Samana iltana soi ovikello. Ja siellä oli tuttu ihminen pientä asiaa toimittamassa. Vaikka vaihdoimme vain muutaman sanan ovenraossa, tuli tilanteesta toivonpilkahdus normaaliin siirtymisestä.

Lisäliitteen lisäliite

 

 

Toukokuussa 2020 etäkoulun aikaan laadin suomi-suomi -sanakirjaan korona-ajan lisäliitteen. Vajaassa kahdessa vuodessa korona-sanasto on karttunut niin paljon, että uudelle lisäliitteelle on taas tarvetta.

 Alfa: koronataudin ensimmäinen virusmuunnos. Havaittiin ensimmäisen kerran Britanniassa. (Koronan virusmuunnoksia päätettiin myöhemmin ruveta nimeämään kreikan kielen aakkosten mukaan.)

 Beeta: alun perin Etelä-Afrikassa löydetty, sittemmin laajasti levinnyt koronaviruksen toinen mutaatio.

 Gamma: Britanniasta tunnistettu kolmas koronaviruksen mutaatio.

 Delta: Intiasta ensimmäisen kerran löydetty koronan mutaatio, joka levisi vauhdilla ja aiheutti suurta huolta maailmanlaajuisesti sekä painetta toisen rokotuskierroksen järjestämiseen.

 Jäljitys: koronataudin rajoittamiseen pyrkivä toiminta, jossa selvitetään tartunnan aiheuttajaa tartuntaketjua seuraamalla. Vrt. loukkaantuneen eläimen jäljitys liikenneonnettomuuden jälkeen.

Koronapassi: dokumentti (paperilla tai puhelimessa), jolla voi todistaa ottaneensa rokotukset tai sairastaneensa koronataudin. Koronapassilla halutaan helpottaa matkustamista ja tapahtumien järjestämistä.

 Kotitesti: joulun alla 2021 suositeltu koronataudin kotioloissa testaamisen mahdollistava testipaketti. Huom! Aiemmin kotitesti on tarkoittanut lähinnä raskaustestiä.

 Kulkutautimyönteinen: alatyylinen ilmaisu henkilölle, joka vähättelee koronan vaaroja.

 Lambda: koronan virusvariantti, joka laitettiin seurantaan kesäkuussa 2020, mutta joka ei osoittautunut erityisen leviäväksi, eikä vaaralliseksi.

 Laumasuoja: tilanne, jossa suurin osa kansalaisista on saavuttanut immuniteetin virusta vastaan ja tauti vähitellen tyrehtyy. Vrt. Tegnellin malli.

 Myy: koronataudin virusmuunnos, jota seurattiin elokuun 2021 lopulla, mutta joka väistyi aiheuttamatta laajempaa huolta.

 Omikron: koronan virusmuunnos, joka alunperin tunnistettiin Botswanassa ja Etelä-Afrikassa. Virusmuunnos nostettiin marraskuun2021 lopulla erittäin huolestuttavien koronavirusmuunnosten listalle. Saavutti nopeasti hallitsevan aseman ympäri maailmaa. Omikronin erityisen herkän tarttuvuuden vuoksi ryhdyttiin laajasti järjestämään kolmatta rokotuskierrosta.

 Rokotekriittinen: henkilö, joka kyseenalaistaa (korona)rokotusten tarpeellisuuden. Vrt. kulkutautimyönteinen.

 Walk in -rokotus: rokotustilaisuus, johon voi mennä ilman ajanvarausta. Huomattavan tehokas malli suuria ihmisryhmiä rokotettaessa.

 Wuhan: kiinalainen kaupunki, jossa koronatauti tunnistettiin ensi kertaa vuonna 2019.