Minä töllötän TV:tä aivan luvattoman paljon. Ehkäpä kuusikymppisten ruutuajasta ei kukaan enää jaksa kantaa huolta. TV kiinnittää minut olohuoneen nojatuoliin ja toki paikallaan on hyvä istua, kun neuloo. Ehkäpä sillä neulomisella saa vähän anteeksi liiallista ruutuaikaa, sillä silloin kun neulon kuvioneuletta, TV toimii kuunnelman tapaan vain audiona. Kuvioneuleiden vuoksi olen kotimaisten tuotantojen suurkuluttaja.
Lemppariohjelmakseni on tänä syksynä muodostunut Alone Suomi. Ohjelman ideana on, että kahdeksan ihmistä toimitetaan Inarin erämaajärven rannoille selviytymään kukin yksikseen. Varsin hyvät varusteet on annettu matkaan. Ihan itse pitää selviytyä yöpaikan rakentelusta pressua ja narua apuna käyttäen. Ruoka pitää saada hankittua suomalaisesta syksyisestä luonnosta. Ruoan kypsentämiseen pitää haalia polttopuut, tulukset on sentään annettu matkaan tulentekovälineeksi. Sitä mukaa, kun osallistuja kokee tilanteen kestämättömäksi, putoaa henkilö pois ja pisimpään erämaassa selviytynyt on voittaja.
Suosikkihahmoni oli ikätoverini Liisa, joka oli niin uskomattoman pessimistinen, ettei ole tosikaan. Sade, vilu, tuuli, nälkä, osaamattomuus, suuri kalansaalis, kalattomuus jne. Ne kaikki kirvoittivat voivottelun tyyliin: ”Mä niin arvasin! Ei tää vaan voi onnistua.” Miten ihmeessä ihminen on tuolla asenteella tullut lähteneeksi moiseen ohjelmaan. Taitaisi tosiaan olla, kuten Liisa itse tuumasi, että hän sopisi paremmin ”mummojen leivostenmaistelu-realitysarjaan”. Pikkuisen reilun viikon Liisa viihtyi omineen, kunnes tilasi pelastuspartion hakemaan.
Muutaman jakson olen kuunnellut myös Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Sittenkin, vaikka tämä formaatti on niin loppuun kaluttu, ettei enää olisi kannattanut uutta kautta tehdä. Eilen siellä kyseltiin vajaan viikon vanhalta puolisolta, millainen olisi tämän unelma-arki. Kun tuore aviomies ei heti osannut antaa uutta vaimoa tyydyttävää vastausta, teki vaimo siitä jo pitkälle menevät johtopäätökset. Tuumasimme puoliskon kanssa, että eihän meilläkään ole mitään käsitystä siitä millaista olisi toistemme unelma-arki ja niin vaan tässä on elää reppastu yhteistä arkea täydet 40 vuotta. Mitä väliä on unelmalla? Tärkeämpää on osata mukautua oleviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.
