Tavallinen riittää

 

 

Minusta Mielensäpahoittaja (vaiko sittenkin Tuomas Kyrö?) voitaisiin nimittää Filosofian kunniatohtoriksi. Sen verran monta hyvää perinteisen suomalaismallista; lyhyttä, ytimekästä ja lakonista elämänviisautta Tuomas Kyrö on laittanut Mielensäpahoittajan suuhun vuosien saatossa.

 

Tuoreimmassa elokuvassa, joka kertoo Mielensäpahoittajan vanhuudenpäivien rakkaustarinan, sanoo Mielensäpahoittaja, että hänen ja emännän yhteiseen hautakiveen kaiverretaan aiemmin sovitun mukaisesti teksti ”Tavallinen riittää”.

 

Lähdin elokuvista aivan kuin lapsuuden pyhäkoulusta - mielessäni ”muistolause”. Tuollainen lyhyt ja tiivis viisauden siemenen sisältävä lause, jota voi viikon mittaan makustella ja miettiä sen merkityksiä.

 

Lienevätkö työviikon vastukset ja työn kautta tulleet monimuotoiset vaatimukset saaneet aikaan sen, että koin nuo sanat niin tärkeiksi. Olen tehtävässä, jossa toiveita työlle asettavat monet tahot ja kaikkien toiveiden täyttämiseen on melkoisen mahdotonta revetä. Ehkä näillä kymmenillä uskallan jo ajatella, että luotan omaan näkemykseeni, vaikka se ei ehkä kaikkein lennokkain olekaan. Hyväksyn, että tavallinen riittää.

 

Miten moneen paikkaan tuo kahden sanan sanaliitto on leffan näkemisen jälkeen tuntunutkaan sopivan! Aivan sama oliko puhe kotisiivouksesta, ruuanlaitosta, sukkamallista taikka oppitunnin suunnittelusta. Kylläpä vain - tavallinen riittää.

 

Miten paljon sitä ihminen haaskaakaan energia kaikkeen turhaan pinnistelyyn ja pyristelyyn? Siihen, että yrittää ylittää itsensä ja siihen, että tavoittelee jotain, mitä luulee muiden häneltä odottavan. Nimenomaan tämä mitä luulee (!) ihmisten odottavan. Loppujen lopuksi aika harvoin niitä odotuksia työpaikalla ääneen sanotaan. Silti urakoitsija yrittää täyttää kaikki tilaajan toiveet ja vieläpä yrittää pikkuisen ylittääkin ne, jotta saisi aikaan Wau-efektin ja näkisi asiakkaan tyytyväisen ilmeen. Samalla lailla pyrkii kokki ylittämään asiakkaiden toiveet ja keittämään aina herkumpaa evästä. Niin yrittää opettajakin virittää uutta ja kivaa oppitunneille, jotta lapset innostuisivat oppimaan ja harjoittelemaan.

Wau-efektillä on paikkansa silloin tällöin arjen kohottajana, mutta eiköhän vain useimmiten se ihan hyvä tavallinen kasin suoritus ole riittävä?

 

Eläinhavaintoja mökin vaiheilla

 

 

Uskoakseni syy on ilmastonmuutoksessa. Toden totta niin on käynyt, että etelän eläimistö on levittäytynyt Pohjois-Karjalaan ja pohjoisen eläimistö valunut etelämmäs.

 

Merimetso, joka palasi Suomeen etelärannikolle kolmekymmentä vuotta sitten, yrittää löytää jalansijaa myös järvisuomesta ja Pohjois-Karjalasta. Karjalan Pyhäjärvellä tiedetään jo olevan merimetsoyhdyskunta. Tänä pitkänä kuumana kesänä nähtiin myös meidän hehtaarin lammellamme merimetsopariskunta. Pakko myöntää, että emme ilahtuneet jälleennäkemisestä. Olihan puoliskolla omakohtainen näkemys merimetsojen aikaansaannoksista Pernajanlahdelta. Toivoaksemme tätä pariskuntaa ei Jessolanlammella jatkossa nähdä ahvenaterialla.

Tänä kesänä olen nähnyt ensimmäistä kertaa eläessäni nähnyt niin hepokatin kuin herhiläisenkin. Jännittävää, miten voi hyönteinen olla pelottavan kokoinen! Saunan uunista mönkivä lähes sisiliskon kokoinen hepokatti säikäytti, vaikkei aivan maantiellä poikittain ollutkaan. Monen mehiläisen kokoinen herhiläinen sen sijaan riittää saamaan aikaan pikkupaniikin, vaikka juuri sillä hetkellä ei olisikaan pelkoa pistoista.

Muutaman kilometrin päässä mökiltä ammuttiin kaurapellon reunasta pari aikuista villisikaa. Aivan luvan perästä ja metsästysaikaan. Kaikki tuntui menevän hyötykäyttöön, jopa hampaat. Lähiseudulla asuva koruntekijä käyttää hampaat koruiksi. Sama osaaja hyödyntää kuulemma linnustuksen aikaan saatavat höyhenet perhokalastajien iloksi, perhoiksi.

Männä viikolla puolisko oli rautakauppareissulta tullessaan melkein törmännyt autolla ukkometsoon. Vanhana metsästäjänä hänellä oli tietenkin mielessä metsästysajankohdat. Koska linnustuksen aika ei ollut vielä ja metsokin oli poikkeuksellisen komea nuorukainen, päätti puolisko ihailla linnun marssia tien poikki pysäytetystä autosta katsellen. Olihan linnulla toki oikeus ylittää kylätie kävellen.

Vielä silloin, kun 40 vuotta sitten asuimme vakituisesti Kesälahdella, Pohjois-Karjalan eteläkärjessä, ei siellä tunnettu ahmaa muutoin kuin eläinkirjasta. Nyt mökkinaapurimme raportoivat jopa viiden ahman laumoista. Pohjois-Karjalan eteläosassa ei ole poroja ahman ruoaksi, joten ruoaksi joutuvat hirvenvasat ja kotieläimet.

Muutosta on ilmassa.

Kahvikuppi-indeksi

 

 

Viime viikolla osui iltapäivälehden sivuilla silmiini otsikko, jossa kerrottiin että perheenäiti oli taloutensa kanssa niin tiukoilla, että oli jo harkinnut Muumi-mukien myyntiä. En avannut artikkelia, mutta siitäpä se ajatus taas lähti.

 

Minä en ole koskaan sijoittanut osakkeisiin taikka obligaatioihin. En ymmärrä sijoitusrahastoja, saati sijoitusvakuutuksia. Kielikin on aivan vierasta. Miten muka voisin sijoittaa futuureihin!? Futuurihan on kielioppitermi ja viittaa tulevaisuudessa tapahtuvaan. Minun ajatusmaailmani toimii paljon konkreettisemmin.

 

Tiukoilla ollaan tätä nykyä joka torpassa ja kaikki vaihtoehdot talouden pakollisten menojen kattamiseen ja lisämenoihin varautumiseen on nyt  tutkittava tarkasti. Olen tarkistanut, että 23 kappaleen Muumi-mukikokoelmassani ei ole yhtään oikeasti kallista harvinaisuutta vaan joutuisin tyytymään kirpparinoteerauksiin tusinamukeistani. Siksipä Muumit saavat vielä odotella astiakaapissani arvonnousua.

 

Olen aikoinaan ”sijoittanut” Kerman Saven 1980- luvulla aloitettuun Heinä-sarjaan. Totta kai, kun sain alun sarjaan  häälahjoista. Nuo astiat ovat nyt ilmeisesti -  ja kerta kaikkiaan - poissa muodista. Siksipä sarjastani puuttuvia osia saa nyt kirppareilta koko lailla edullisesti. Puuttuvat osat kannattaakin hankkia viimeistään nyt. Uusia ei ole tulossa, koska tehdas on lopettanut astioiden valmistuksen jo 2011. Jos Kerman Saveen haluaa yhä  sijoittaa, kannattaa  sijoittaa Kerman Saven loppuaikojen Oliivi-sarjaan, joka vaikuttaa monine värivaihtoehtoineen pikkuisen nuorekkaammalta. Väreissä löytyy oliivinvihreän lisäksi ainakin keltaista, luonnonvalkoista ja sinistä.

 

Ystävätär vinkkasi, että ammoista ja alkuperäistä astiasarjaani, Arabian Arcticaa pikunpienine kahvikuppeineen, ei ehkä kannatakaan myydä nyt. Sen arvo saattaa – hieman yllättäen – olla pian nousussa, sillä kahvin hintaan on jälleen luvassa korotuksia. Tuskin kukaan raaskii kohta enää juoda kahviaan Kerman Saven puolentoista desilitran kupeista, saati Muumi-mukeista. Vajaan desin Arctica saattaakin riittää kahvinautintoon.

 

Tämänsorttista sijoitustoimintaa minäkin ymmärrän. Silloin ostetaan, kun edullisesti saadaan ja silloin ollaan valmiita myymään, kun hinta on reilusti yli ostohinnan. Olisiko osakekauppakin jotain sellaista?