Joskus tulikin voi kyteä pitkään ja roihahtaa kunnon
liekkiin vasta saatuaan sopivan kipinän. Juuri näin kävi meidän mökkiasiassamme.
Olimme haaveilleet mökistä - itseltämme
ja toisiltamme salaa - jo vuosia. Olimme puhuneet toinen toisellemme järkeä
aina, kun mökkikuume meinasi roihahtaa ilmiliekkeihin. Muistutimme toisillemme,
miten huoletonta on vuokramökillä käynti ja miten monta askaretta, ja
suoranaista murhettakin, omasta mökistä väistämättä koituisi. Kaikesta tästä järkipuheesta huolimatta,
seurailimme koko kuluneen kesän ajan kotiseutumme kesämökkitarjontaa. Aika
monta kertaa jo innostuimme ja aloimme laatia suunnitelmia. Tulimme kuitenkin
nopeasti järkiimme saarimökin suhteen. Miten sinne mummo yksinään menisi!? Pehmeäpohjainen tiettömän taipaleen takana
oleva joenrantatonttikaan ei lopulta ollut meitä varten. Kyllä autotie perille
on ykkösasia! Eikä pitkän päälle houkuttanut sekään laho mökki, josta ei ollut
yhtään sisäkuvaa. Luvassa olisi ensin purkutöitä ja sitten rakentamista – pari-kolme
kesää asuntovaunussa vai!?
Eräänä syyskuun lopun lauantaiaamuna aamuteellä tabletilla
surffaillessa osui silmiini juuri passeli mökki kotipuolesta. Mökki on lähellä
kuutostietä ja mökille asti on kova, kantava tie. Mökki ei tosiaankaan ole
uusi, eikä siitä voi käyttää mairittelevia sanoja, kuten ”huvila” taikka
”hirsilinna”. Mökki on ollut valmis jo viimeiset 68 vuotta, ja siinä on puuhaa
ja tehtävää. Se on yksinkertainen, vanha ja sympaattinen ”mummonmökki”
varustettuna suloisella lasikuistilla. Ei se ole puoliskon kotijärven – ”The
Pyhäjärven”- rannassa, vaan pikkuruisen tumman metsälammen laidassa. Vesi on
kumminkin tutkittu ja uintikelpoiseksi todettu. Yhtä lailla märkää se on vesi
meressä, järvessä, lammessa ja joessakin! Vaikkei mökillä ole kasvimaata
kaalinpäiden kasvatukseen eikä liioin mehiläispönttöjä hunajantuotantoon,
toteamme, että parhaiten mökkiä kuvaava sana on ”Datša”.
Meillä ei ole milloinkaan käytetty aikaa tuumailuun,
aprikointiin, eikä aikailuun. Eipä siis nytkään. Lauantain löydöstä soitettiin
heti maanantaiaamuna kiinteistönvälittäjälle. Seuraava kontakti oli loogisesti
yhteys pankkiin. Jo pelkkien myyntikuvien perusteella tehtiin tarjous. Myyjä hyväksyi
tarjouksemme vielä saman päivän aikana. Viikonloppuun päästyä suhautettiin
paikan päälle mökkiä katsomaan. Viiden päivän päästä katselmuksesta tehtiin
uusi reissu Itä-Suomeen ja sillä reissulla vahvistettiin kaupat Datšasta.
Suunnitelmat Datšan kohentamiseksi ovat jo pitkällä.
Ympäristön raikkoamista ja itse Datšan maalausta on luvassa jonkin verran,
ennen kuin koittavat ne lokoisat päivät, jolloin mummo lukee rompsua
kumiveneessä lammella kelluen. Ensi syksyn kantarelliaikaan tultaessa mummolla
varmaan on kuitenkin polttopuut tehtynä myös Rapakiven torpan lämmitystä
varten. Nyt meillä on hyvä mieli mahdollisuudesta palata - edes kesiksi - ”kotiseudulle Pohjois-Karjalaan”, eikä se farkkujen verkkarihousuun
vaihtaminenkaan kuulosta ollenkaan pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti