Kirittäjä

Minä olen eri vaiheissa elämää huomannut hyötyväni kirittäjästä. Kirittäjä saa jaksamaan vielä silloinkin, kun muuten tekisi jo mieli luovuttaa. Kirittäjä saa pistämään parastaan ja ottamaan itsestään kaiken irti. Kirittäjää tarvitaan muillakin aloilla kuin juoksussa tai hiihdossa. Noissa lajeissa minä en saa itsestäni mitään irti, vaikka olisi rinnalla minkämoinen kirittäjä.

Kouluaikoina minulla oli kirittäjä koulunkäynnissä ja oppimisen asioissa. Kirittäjänä oli rakas lapsuuden ystävä, jonka kanssa kilpailtiin aivan kaikesta. Yhtälailla kesäisten uintikertojen määrästä ja talvisista hopeasompa-korttiin merkityistä hiihtokilometreistä kuin matematiikan koenumerosta ja todistuksen keskiarvosta. Ei kilpailusta ääneen puhuttu, mutta kilpailu oli silti totta ja jokapäiväistä. Kirittäjäni kanssa kävimme koulua samaan tahtiin ekaluokan alusta lukion loppuun. Opettelimme yhdessä englannin sanat, kertotaulut ja painoimme mieleen maantiedon kappaleiden tietoruudut tyyliin ”Peru, Lima, kala…” Hyvin usein olimme todistuksen saamisen kohdassa samoissa keskiarvoissa, vaikka joissakin yksittäisissä numeroissa eroa olikin. Olen aivan varma, että kirittäjä auttoi minua kirimään omia numeroitani ylemmäs, mahdottomalla kilpailuvietillä varustettu kun olen.

Nyt ikääntymisen antaessa merkkejään, huomaan taas tarvetta kirittäjälle. Nuorempana koin olevani itse itseni hankalin neuvottelukumppani. En nimittäin kyennyt antamaan periksi ja jättämään tekemättä jotain, mitä olin päättänyt tehdä. Puursin homman läpi vaikka hampaat irvessä. Nyt olen oppinut ”itselleni armolliseksi” – sitähän tässä on saarnattu viime vuodet. Olen itselleni jopa niin armollinen, että pystyn fuskaamaan viikkosiivouksesta monella viikolla peräkkäin ja toisinaan kykenen sanomaan perheeni ”pojille”, etten jaksa laittaa ruokaa – ”katselkaa itsellenne kaapista jotain!”  

Pari viikkoa sitten otin kirittäjän siivoushommille. Tilasin ikkunanpesijän. Siinä samalla, kun ikkunanpesijä teki työtään, siivosin minä muuta huushollia. Eihän sitä nyt tietenkään sovi toimettomana katsella toisen työntekoa. Kirittäjän edetessä ikkunalta toiselle ja huoneesta toiseen, etenin minäkin imureineni, rätteineni  ja luuttuineni. Yhteisen puurtamisen tuloksena saatiin aikaan säihkyvän puhdas syyskoti.

Menneenä viikonloppuna tuli kuopus Pohjois-Karjalasta opiskelukaupungistaan käymään kotona. Hän on intohimoinen sienestäjä. Niinpä minulla oli kirittäjä metsäretkille läheisiin sienimetsiin. Viikonloppu keskityttiin sienestämiseen ja saatiin viikonlopun aikana kuopuksen talven tarve. Meidän pakastimeen ja viikonlopun ruokapöytään löytyi monta lajia sieniherkkuja. Taas joudun tunnustamaan, että yksin en olisi saanut aikaiseksi tehdä monta sienireissua - yhteen retkeen olisi jäänyt.