Enso-levy

Tiedättehän Enso-levyn? Sen sellaisen polttoemalipinnoitteella päällystetyn kovalevyn, jota käytettiin 1950-luvulta alkaen tiskipöytien taustalevynä ja jopa pesutilojen pinnoitteena. Enso-levyissä oli tyypillisesti kirkkaat puhtaat värit ja kapeat valkoiset pystyraidat. Sellaista kirkkaan punaista Enso-levyä oli Datšan keittiönurkkauksessa - ja siitähän se ajatus sitten lähti. Datšalla - jota fixaillaan nurkka kerrallaan - pikkuruinen keittiönurkkaus saisi punaisen värin!

Keittiön nurkan vanhan vihreät, aidot ja alkuperäiset kaapit siirrettiin sivuun ja huomattiin, että kaunista Enso-levyä on lattiaan saakka. Alkuperäisestä alakaapista puuttui toinen ovi, ja kaappi repsotti vähän surkeannäköisenä. Kunnostamalla kaapista saa varmasti vielä ihan käyttiksen, varsinkin kun alkuperäinen ovi aikanaan löytyi purettavan saunan puuliiteristä ja otettiin sieltä talteen. Alakaapin kannen pinnoitteena on sinkkipelti. Se sellainen mattapintainen, jota paljaalla kädellä koskettaessa hampaissa vihloo ja kylmät väreet juoksevat selässä. Yläkaappi, jossa oli toisella laidalla kuivauskaappi ritilöineen, haluttiin kokonaan pois ja tilalle jotain kevyempää.

Alakaapiksi löytyi tori.fi:stä sopivanlevyinen punainen kiiltävällä pellillä päällystetty kaappi, joten emme käyneet restaurointihommiin, vaan hankimme kerrassaan meille uuden saman ajan kaapin. Vanha alakaappi siirtyi ovensuunurkkaan ja palvelee siinä toistaiseksi moottorisahan korjauspisteenä ja työkalukaappina.

Yläkaapin kevennetty ja ilmavampi versio ovat punaiset avohyllyt, jotka sattuivat silmään loviisalaisella fb-palstalla. Luovuin ihan mielelläni kuivauskaapista, kun sain raikkaanpunaiset hyllyt tarpeellisille purkeille ja emalimukikokoelmalle. Kaunis kori palvelee mökkiläisiä kuivaruokakaappina. Laatikkoon sopivat hyvin makaronit, Italian pata -pussit ja muut hätävaraeväät.

Kun nyt oli näin reippaasti punaiseen lähdetty, ei ollut epäilystäkään, mikä kodin kolmesta sammutuspeitteestä viedään mökille. Keittiöpyyhkeiden väri oli samoin tällä sinetöity.  Aikailla ei tarvinnut silloinkaan, kun ostin Kesälahden käsityöpuodista patahanskan. Kaverilta saatu punainen rautapata ei sekään jouda piilottelemaan kattilakaapissa, vaan on itseoikeutetusti aina esillä hellan kulmalla. Yhtään en aikaillut silloinkaan, kun Vanhojen talojen päivien katukirpparilla oli tyrkyllä punainen teflonsisuksinen kastikekasari. Varmasti meillä mökilläkin kantarellikastiketta keitellään!

Okei, myönnän että jos Enso-levy olisi ollut vaikkapa sinistä, keittiön nurkassa olisi saattanut heilua maalipensseli. Punainen levy antoi vain luvan ja mahdollisuuden punaisella leikkimiseen.