Etelän rantaloma joululomalla

 

 

Viimeisten kahdeksan vuoden ajan lähes kaikki autoreissumme ovat olleet tavaran hakua, rahdin kuljettamista tai tavaran jakelua. Iso osa mökkireissuistammekin on ollut jompaan kumpaan suuntaan työajoa.  Työreissuille Baltian suuntaan on lähtiessä voitu varata vain menomatkan laivalippu, sillä paluumatka on aina ollut vähän ”hämärän peitossa” – toki palataan, mutta mihin laivaan ennätetään. Sama on ollut hotellien varaamisen kanssa – katsotaan, mihin saakka jaksetaan ajaa. Reissuilla on ollut sen verran kiire ja työnteon meininki, ettei parturiaikaa tai manikyyriä ole ehtinyt odotella, saati mielenkiintoisen museon aukioloaikoja tarkastella – tuliaissuklaat on hankittu tienvarsimarketista.

 

Joululomalla minun teki mieli reissuun. Oikeastaan ihan sama minne, kunhan vähän työringin ulkopuolelle. Pärnun kiva perhehotelli siinteli mielessä ja sain kuin sainkin houkuteltua puoliskon reissulle. Mentäisiin omalla autolla ketterästi liikkuen ja ihan ilman peräkärryä! Reissu varattiin kaksi vuorokautta ennen lähtöä. Laivalippuun otettiin saman tien paluumatkakin. Hotelli varattiin jo kotoa. Kaksi yötä samassa tutussa paikassa. Kotoa onnistui varata aika jalkahoitoon, kun saattoi sanoa, että tietyllä päivämäärällä sopii aika kuin aika. Paluupäivälle hankittiin liput KGB:n museoon Tallinnaan. Tokihan näin muina turisteina liikkuessa kykenisimme ajoittamaan itsemme klo 13 suomenkieliselle kierrokselle.

 

Luojan lykky, meille on muodostunut tavaksi lähteä reissuun aina edes pienten eväiden turvin. Tammikuun alun hiljaisella laivavuorolla ei laivan kahvila sen enempää burgerikaan olleet auki. Tuntui, että säästösyistä oli laskettu sisätilan lämpötilaa usealla asteella. Matka-aikaa lisättiin aikataulutiedoista poiketen puolella tunnilla – säästöä sekin, luulisin. Kylläpä vaan kelpasi autiossa kahvilassa napostella eväänä olleita rukiisia lohileipiä ja särpiä omasta termoksesta kuumaa teetä.

 

Ei se mitään, että Pärnun rannat olivat jäässä tai että pakkanen se oli Suomenlahden eteläpuolellakin. Pieni laivamatka, monta ulkona syötyä hyvää ateriaa ja pari kiinnostavaa nähtävyyttä. Eikö se siinä ole, irtiotto arjesta? Jaksaa taas suuntautua talvisiin ”härkäviikkoihin” ja arjen rutiineihin.