Harrastuksena rautakaupat

Olen kantanut huonoa omaatuntoa osapuilleen koko kolmikymmenvuotisen avioliittoni ajan. Huono omatunto on tullut siitä, että nuorena vaimona taisin olla aika lailla aktiivisesti vaikuttamassa puoliskon luopumiseen rakkaista harrastuksistaan, metsästyksestä ja judosta. Minusta ne nyt vain veivät turkasen paljon aikaa. Judoharkat olivat kolmena iltana viikossa ja metsästys oli ohjelmanumerona kaksi pitkää viikonlopun päivää. Lisäksi molempiin harrastuksiin tuntui liittyvän paljon oheistoimintaa, yhdistysten kokouksia ja suunnittelupalavereita sekä saunailtoja. Nyt jo tohdin myöntää, että olin ihan rehellisen mustasukkainen noille harrastuksille ja niihin käytettävälle ajalle.

Nyt olen huomannut, että puolisko on löytänyt itselleen uuden ja aivan erilaisen harrastuksen. Tämän harrastuksen hyväksyn täysin. Puolisko harrastaa nimittäin rautakauppoja ja shoppailua niissä. Hänellä on erinomainen tuntuma monen maan rautakauppoihin ja niiden valikoimaan sekä erityisesti hintatasoon. Puoliskolta voi tarkistaa, mitä kannattaa ostaa ruotsalaisesta rautakaupasta, mikä taas on huomattavan halpaa virolaisessa rautakaupassa, mitä kannattaa lähteä hakemaan venäläisestä rautakaupasta. Jos jotain tuiki tarpeellista artikkelia ei noista löydy, niin se on sitten pakko ostaa Suomesta.

Syksyllisellä Puolan reissulla oli sovittu, että rautakauppoihin ei mennä. (Oho! Olenko sittenkin hiukan mustis tällekin harrastukselle?) Sopimus piti ja rautakauppoihin ei astuttu sisälle. Mitään ei mahtanut sille, että paikallisen Citymarketin parkkipaikan reunalle oli aseteltu suunnilleen sata metriä erilaisia toinen toistaan kauniimpia rautakaupan metalliaitaelementtejä. Pakkohan ne oli valokuvata. Vielä kotona niitä kuvia ihasteltiin aivan siinä missä suolakaivoskuvia ja muita nähtävyyksiä.

Helmikuussa poltteli jo vallan mahdottomasti. Niin oli pakettiauto varustettava Puolan rautakauppareissua varten. Via Balticaa mennä viiletti puolisko kohti Suvalkia, ensimmäistä Puolan puolella olevaa kaupunkia kohti. Ainoana asianaan päästä käymään sikäläisessä rautakaupassa. . Paluumatkassa saaliina oli pari metalliporttia ja muutama vedonparannin savupiipun päälle asennettavaksi.

Rautakauppakuume ei laantunut yhdellä visiitillä. Uusien aitaelementtikuvien innoittamana haluamme kotipihalle pikkuisen metalliaitaa. Olemme lähdössä uudelle rautakauppamatkalle Puolaan pääsiäisenä. Yhdessä.