Teemamatka

Pääsiäisen teemamatkalla Puolaan oli oikeastaan kokonaista kolme teemaa. Toisen maailmansodan kauhujen teema, rautakauppateema ja nettivieroituksen teema.

Automatka sujui juohevasti. Edes ikkunoita ei tarvinnut rajoilla avata, saati pysähtyä luukulle passiaan esittelemään. Toisen matkapäivän iltana olimme perillä kaukaisimmassa kohteessa, Sudenpesässä. Siitäkin huolimatta, että ensimmäisenä matkapäivänä Suomesta startattiin vasta puoli neljä ja Tallinnassa oli renkaanvaihto-operaatio.

Auschwitzissa kantavana johtoajatuksena on: ”että maailma muistaisi”. Se jäi vahvasti mieleen pyhäinpäivän reissulta. Sama ajatus vain vahvistui pitkänperjantain tutustumisella toisen maailmansodan loppupuolen johtokeskukseen, Hitlerin Sudenpesään. Vielä nyt, 70 vuotta sodan loppumisen ja bunkkereiden räjäyttämisen jälkeen siellä on löydettävissä 32 bunkkerin jäänteet. Betoniseinien paksuutta pääsee äimistelemään yhä ka kartasta voi tutkia, mitä missäkin rakennuksessa aikanaan on tehty. Luultavasti lennätinsysteemiin tarvittuja linnunpöntön näköisiä rakennelmia oli niitäkin vielä puissa.

Nyt jos koskaan on aika käydä katsomassa näitä paikkoja. 70 vuotta on kulunut edellisistä kauhuista ja nyt hirvittää, että sama saattaa toistua, ellei jokainen virkistä muistiaan.

Rautakaupassa meinasi tulla vauhtisokeus. Kahden ja puolen tunnin aikana ehdimme hamstrata tavaraa enemmän kuin mitä lopulta saimme Passatin takaluukusta sisään ahdettua. Mittamies oli tarkistanut, että sisätila riittää , mutta samainen mittaaja oli unohtanut ottaa huomioon, että takaluukussa on pyöreät kulmat. No, rekkarahtina tulevat loput perässä. Yhtä ja toista tuli sentään auton sisällä ja katollakin. Kattokuorma saattoi hyvästä sidonnasta huolimatta näyttää hurjalta – sen verran kohteliaasti jättivät kanssa-autoilijat turvaväliä taaksemme paluumatkalla. Näin katselin taustapeilistä Liettuan kohdalla ajellessani.

Rankin teemoista taisi sittenkin olla nettivieroitus. Kännykkä on ohjelmoitu niin, ettei se karkaile ulkomailla nettiin eikä facebookiin. Tietokoneesta oli jonkun ohjelman poistamisen yhteydessä kadonnut mahdollisuus wi-fi -yhteyteen. Nettikaapelia ei ollut matkassa eikä sellaista löytynyt enää hotellistakaan ennen kuin neljännessä yöpaikassa paluumatkalla Riikassa. Tämä sai nyt olla minun lyhyt pääsiäispaastoni – nettipaasto.