Jurppii

Positiivarit sanovat sen ytimekkäästi; "Asenne ratkaisee aina!" Uskon tähän täysillä. Olen pyrkinyt toteuttamaan sitä omassa elämässäni ja olen huomannut, että positiivinen asenne helpottaa harmaanakin päivänä. Pieniin onnen pipanoihin katseen kiinnittäminen auttaa sivuuttamaan monta harmia, huolta ja rempallaan olevaa seikkaa. Vaikka olenkin valinnut elämänasenteekseni positiivisen katsantokannan ja pyrin siis aina katselemaan asioita hymynkare huulilla, joskus silti jurppii.

Hassua, että samat henkilöt ja olennot, jotka tuovat suurta iloa, pystyvät toisena päivänä aiheuttamaan ihan kunnon jurputusolon.

Leevi-kissa, josta on ollut aihetta moneen hauskaan kaskuun, sai tällä viikolla verenpaineeni nousemaan ihan kunnolla kaakkoon. Kissan rontti oli kaatanut työtasolle unohtuneen öljypullon. Täydestä rapsiöljypullosta oli kaatunut hyvinkin puolitoista desiä öljyä keittiön kiviselle työtasolle, valkoisille kaapin oville ja laattalattialle - olipa siitä riittänyt keittiön kauniille punavalkoiselle Marianne-räsymatollekin. Puolisko oli hätäpäissään ja kiireessä pyyhkinyt enimpiä öljyjä keittiön punaiseen käsipyyhkeeseen. Kun minä tulin kotiin työn ja koulutuksen jälkeen vasta vartin yli seitsemältä illalla, oli vastassani sen sortin siivo, että jurppi oikein tosissaan!

Vaan mitäpä auttaa huutaa tahi hermostua ymmärtämättömälle luontokappaleelle, jollaiseksi luen tämän punaisen maatiaiskissan, vaikka häntä onkin koetettu sivistää tupaoloihin soveltuvaksi. Ei se toimita eikä hyödytä yhtään mitään. Jo muutenkin myöhässä oleva ruoanlaitto sai myöhästyä entisestään. Nyt oli pakko käydä pesemään lattiaa ja kuuraamaan kaapinovia. Marianne-matto ja punainen käsipyyhe lensivät pyykkikoneeseen varsin vauhdikkaasti. Eipä se minunkaan pesemiseni juuri muuta kuin laimensi ja levitti öljyä. Nyt meillä on todella liukkaat ja luistavat lattiat - yhtälailla ne keittiön laattalattiat kuin olohuoneen ja aulan laminaatitkin. Täällä voisi pitää luistavat sukkatanssit.

Toinen asia, joka jurppii harva se päivä, on tiskikoneen täyttämisen vaikeus. Laitan tiskikoneen päälle joka ilta viimeisenä toimenani ennen iltakirjan käteen ottamista. Tyhjennän koneen aamulla ensimmäisenä askareenani - ihan siinä samalla, kun odottelen teeveden kiehumista. Tiskikone on asennettu ergonomisesti oikealle korkeudelle. Täyttämisen luulisi olevan helppoa jokaiselle. Jostain ihmeen syystä, astiat jäävät puolimatkaan tiskipöydälle tai -altaaseen. Ne eivät kerta kaikkiaan vain osaa mennä koneeseen asti. Joka armas päivä tiskiallas odottaa vähintäänkin puolillaan tiskiä. Kotiin tultuani saan aloittaa tiskikoneen täyttämisestä. Vasta sen jälkeen on mahdollista käydä suunnittelemaan iltaruoan laittamista.

Perhe kyllä koettaa viestittää, että syy olisi minun. Perustavat väittämänsä siihen, että tapoinani on korjata väärin järjestettyä tiskikonetta. Pakkohan sitä on korjailla, jos korkeat lasit ovat eksyneet teekuppien riviin tai päinvastoin. Lautasosastollakin on luonnollisesti pidettävä yllä järjestystä ja laitettava aamiaislautaset perätysten, sitten vasta ruokalautaset. Soppalautanen nyt ei mitenkään saa lipsahtaa väärään väliin! Tällä perusteella perhe lipsuu ”astiat suoraan koneeseen" -ohjeesta. Jurppii todellakin!

No, saatiinpa taas jutunjuurta.