Ämpärikansaa

Kyllä me suomalaiset olemme ämpärikansaa. Ei asiasta voi muuta mieltä olla.

Mahdollisesti myös sukulaiskansamme unkarilaiset ovat ämpärikansaa. Yritin aikoinaan opiskella unkarin kieltä kansalaisopistossa. Opinnot olivat sillä lailla modernisti rakennetut, että videoyhteyden välityksellä yhden opettajan ohjauksessa opiskeli samanaikaisesti kaksi ryhmää, toinen Loviisassa ja toinen Kuusankoskella. Opettaja oli livenä paikalla vuoroon kummankin ryhmänsä luona ja se toinen ryhmä oli etäohjauksessa. Niinpä joka toinen viikko me Loviisassa olimme se ryhmä, jolle opettaja huhuili tähän tapaan: "Haani ämbär?" Hän ei tarkoittanut kysellä onko meillä ämpäri, vaan tuo kysymys tarkoitti unkariksi "kuinka monta ihmistä?" Me siis koetimme laskeskella unkariksi, montako "ämpäriä" meitä paikalla on.

Jo monta vuotta sitten K-kaupat tarjosivat kevättalvella Jaffojen tullessa vitosella niin paljon appelsiineja kuin vain sai ämpäriin mahtumaan. Tuo vitonen sisälsi tietysti myös ämpärin. Suomalainenhan innostuu paitsi ämpäreistä, myös ennätysyrityksistä. Oli tietysti mahdottoman hauskaa koettaa saada pysymään ämpärissä muutama etelän hedelmä vielä reunojen yläpuolellakin.

Seuraavaksi kaupat keksivät lanseerata simaämpärin. Silloin myytiin vapun alla kannellisia muoviämpäreitä, joihin oli koottu simaan tarvittavat ainekset. Suunnaton helpotus asiakkaalle, ettei tarvinnut juosta ympäri puotia haalimassa hedelmätiskiltä sitruunoita ja sokerihyllystä kahta sorttia makeutusainetta ynnä vielä maitokaapista hiivaa. Helppouttakin suomalainen osaa arvostaa. Onhan tässä opittu jo eineksiin sekä noutoruokaan, simaämpäri oli samantapainen juttu.

Avajaisämpäri on vielä aika uusi tulokas, mutta menee ämpärikansaan täydestä kuin väärä raha taikka häkä. Olemme me niin hassuja, että meillehän kelpaa mikä vaan, mitä ilmaiseksi saa. Olipa kyse sitten autokaupan ämpärituotteista, pesusienistä ja autonpesuaineista, taikka halpakaupan ämpäritavaroista, lautasliinoista, avaimenperistä ja ananasmurskasta - hyvin käy ja kelpaa. Jokaisella ämpäriin laitetulla tuotteellahan olisi kaupassa ostohinta, eivät ne arvottomia tavaroita ole. Eri juttu sitten ovatko ne saajalleen siinä hetkessä niin kovin tarpeellisia hyödykkeitä. Mutta kyllä tavaran omistaminen tuo tiettyä turvallisuudentunnetta. Onhan se mukava tietää, että kaapissa on - sanotaan nyt vaikka - autovahapullo annettavaksi jonakin päivänä lahjaksi sitä tarvitsevalle.

Ja ämpärihän on aina tarpeen. Kasvaa sitä metsissä mustikkaa ja puolukkaa taas tulevanakin kesänä ja milläs ne marjat metsästä pois saa, jollei omista ämpäreitä!?