Kesätyösää

Olen aina sanonut, että kun ihmisellä on koko kesä lomaa, niin ei ole kanttia valittaa säistä. Varmuudella sitä aurinkoakin kohdalle osuu, jos on osuakseen.

Aivan loistavaa, että se suihkuvirtaus on virtaillut eteläisessä Euroopassa ja tämän pohjoiseurooppalaisen maan säätilat ovat olleet viileät ja työntekoa auringonoton sijaan suosivat.

Alkukesän turjotusjakson jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi tarttua vähintäänkin vastenmieliseen puuhaan eli kaappien siivoukseen. Ja voi, miten hyvä mieli siitä puuhasta tuli! Mitä siitä, että roskisfirma laskuttaa extraa niistä muutamasta jätesäkistä, jotka ronttasin roskiskoppiin täynnä komeroiden ylijäämätavaraa. Ja mitä kummempaa rompetta kaapeistani löytyikään! Minkä ihmeen takia olin tallettanut neljä kännykän pahvilaatikkoa, kahdeksat kännykkään liitettävät korvakuulokkeet, saati laatikollisen kuplamuovia? Kuivaruokakaapin suurin yllätys oli simauutepaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli vuodelta 2007. Miten se on mahdollista, kun olemme muuttanneet taloon vasta vuonna 2010. Liinavaatekaapit olivat nekin vuoden 2010 järjestyksessä, joten siellä pystyi jo tekemään löytöjä. Vähintäänkin pääsi toteamaan, että jollei jotain ole tarvittu viiteen vuoteen, tuskin tarvitaan seuraavaan viiteen taikka viiteentoistakaan vuoteeen.

Talvella oli kesää varten laadittu jonkinmoista tehtävälistaa. Ainakin oli löyhästi kaavailtu, mitä saatettaisiin saada aikaiseksi, jos säät suosivat. Viime kesänä nurmikon ja sepelin välisen rajauksen uusiminen jäi etupihan jälkeen kesken, kun todettiin ettei homma meiltä kahdelta verenpaineiselta kerta kaikkiaan vain onnistu 30 asteen helteessä. Nyt ei ole ollut huolta helleheikotuksesta. On saatu valmiiksi viime kesänä kesken jääneet projektit, toteutettu talvella tälle kesälle kaavaillut askareet ja yllätetty itsemme muutamalla ihan ylimääräiselläkin puuhalla.

Yksi näistä itsemme yllättämisistä oli pieni lohkaisu ensi kesän maalausurakasta. Päätimme maalata talosta itäpäädyn jo tänä kesänä. Ei pelkästään sen vuoksi, että yksi seinä olisi pois ensi kesän töistä, vaan sen vuoksi, että seinään kiinnitettiin kiinteät hyllyt ja tausta oli fiksua maalata ensin. Noille hyllyille saatiin siististi aseteltua puoliskon "romppeita", niitä jotka vastoin kuvitelmiani eivät olekaan kaatopaikkarojua vaan arvotavaraa. Teräs- ja alumiiniputkia sekä pienen lautatarhan verran puutavaraa tulevia projekteja varten.

Kesän hauskin, vaikkakin suuruudellaan yllättänyt, projekti taisi olla puuliiterin viherkatto. Viherkaton oikeaoppiseen rakentamiseen tarvittiin monen monta erilaista materiaalikerrosta. Hintaa tuolle suunnilleen kymmenen neliömetrin katolle tuli enemmän kuin muiden rakennusten peltikattoneliöille konsanaan, mutta väliäkös sillä, kun katosta tuli hauska. Viherrystä on varmuudella luvassa, sillä katolle on kylvetty ruohon ja kukkien siemeniä sekä istutettu kasvihuoneessa kasvatetut metsämansikan taimet. Säännöllinen sekä perusteellinen kastelu on ollut taattu.

Voiko olla muuta kuin tyytyväinen ja onnellinen?! Loistokesä!