keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

NIMBY

"Not in my backyard" sanoo amerikkalainen tarkoittaessaan sitä, että voi hyväksyä jonkin asian, kunhan se nyt vain ei tule hänen omalle takapihalleen. Yleensä tietysti puhe on jonkun ikävän asian, vaikkapa kaatopaikan, tulosta lähiseudulle. Jokainen ymmärtää, että jossain sellaisenkin on oltava, mutta mieluummin kauempana kuin oman tontin tuntumassa. Hoksaamme heti monta todellista ja luuloteltua haittaa ja nousemme äänekkääseen vastarintaan ja barrikadeille puolustamaan omaa takapihaamme hajuhaitoilta, tontin arvon alennukselta ynnä muulta.

Minä rohkenen tässä sanoa, että hyväksyn tuon Hästholmenin ydinvoimalan, joka käytännössä on meidän jokaisen loviisalaisen takapihalla. Hyväksyn sen, koska ymmärrän, että tarvitsemme sähköä ja sitä on monin verroin turvallisempaa tuottaa avoimin kortein pelaavassa laitoksessa omalla takapihallamme kuin ostaa sitä naapurimaasta sikäläisissä laitoksissa ja sikäläisen valvontakulttuurin alla tuotettuna. Tämä monen mielestä "iso paha" on minusta siis pienempi paha kuin naapurimaan "Iso Paha".

Viime vuosina on puhuttu paljon thaimaalaisten marjanpoimijoiden tulosta Suomeen marjanpoimintaan. Olen ajatellut huolettomasti: ”Siitä vaan - kyllä meillä näitä metsiä ja salomaita riittää.” Lähinnä olen ollut huolissani siitä, että saavatko pitkämatkalaiset tarpeeksi tienestiä, että reissu oikeasti kannattaa ja ettei vaan kukaan suomalainen vedä välistä ja käytä nöyriä ja ahkeria työntekijöitä hyväkseen.

Nyt huomasin siilipiikkieni nousevan pystyyn. Thai-poimija oli löytänyt minun mustikkamaani! Asia ei ollutkaan minulle enää aivan se ja sama. Joku oli tullut "takapihalleni". Siihen lähimetsään, jota en tokikaan omista, mutta johon jokamiehen oikeudella saan mennä. Ulkomaiset poimijat eivät haitanneet minua lainkaan niin kauan kun pysyttelivät kaukana minun marjamailtani. Nytpä jurppi jo jonkin verran. Sainhan koluta marjamaan laitamia ja noukkia marjan kerrallaan, että jotakin kippooni saisin. Ja piti muka olla hyvä mustikkavuosi!

Toisaalta taas heräsi huoli välistä vetämisestä. Mikä oli se mies, joka autollaan kävi hakemassa poimijan ämpärit? Oliko se huolekas aviomies vai poimijan työnantaja? Epäreilua toimintaa en sitäkään haluaisi "takapihallani" tapahtuvan.

Jokaisessa ihmisessä istuu varmasti tämä omaa takapihaa turvaava ajattelumalli. Se vain aktivoituu erilaisissa asioissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti