Haave

Minulla on haave. Pitkän tähtäimen haave. Sellainen, joka ulottuu kauemmas kuin ensi viikonloppuun, tulevaan syyslomaan tai ensi kesään. Haave siintelee jossain kymmenen vuoden päässä. Minun, lyhytjännitteisen ihmisen, vinkkelistä katsoen siis kaukana horisontissa.

Haaveilen perustavani eläkäpäivieni iloksi toiminimen. Nimi on jo valmiina. Älkää nyt vaan kumpikaan lukijoistani ehättäkö nimeä rekisteröimään! Toiminimeni tulee nähkääs olemaan Rapakiven Romu, Retro ja Rustiikki.

Nyt kun haave on julkaistu ja pian lehteen painettu, siitä tulee unelma, jota kohti alan työskennellä.

Minulla on siis kymmenen vuotta aikaa miettiä toiminimelleni toimintaa ja sisältöä.

Kyseessä on varmaan monialayritys, joka jollain tapaa hakeutuu tekemisiin ihmisten kanssa. Alan tähän ikään tultuani jo tuntea itseäni sen verran, että tiedän tarvitsevani paljon sosiaalisia kontakteja. En oikein viihdy yksinäni ja puoliskon kanssa sujuu vuosikymmenten kokemuksella sen verran luonnikkaasti, ettei sanoja paljon tarvita, kun ajatuksetkin tuntuvat kulkevan monesti samaan tahtiin. Tarinatuokiota, päivittelyjä ja pohdintoja on mukava käydä vähän vieraampien kanssa.

Rapakiven Romun tiimoilta tuntuisi luontevalta ostaa ja myydä kierrätystavaraa. Se mikä on toiselle romu, saattaa toiselle olla kallisarvoinen ja kauan haeskeltu aarre. Rapakiven Romun tiimoilta voisi saada omiakin nurkkia siistittyä.

Retroilu puolestaan voisi olla melkein mitä vain menneisiin vuosikymmeniin liittyvää kaihoilua, menneen muistelua ja menneen elävänä pitämistä. Ties vaikka kaivaisin muistojen arkistoista vanhan harrastukseni runonlausunnan, suurennuttaisin kansallispukuni nykymitoilleni ja ryhtyisin hyppäämään kyläjuhlilla ja kissanristiäisissä lausumassa Kantelettaren runoja. Mustikanpoimintakin alkaa olla monelle niin eksoottista touhua, että se saattaisi kymmenen vuoden kuluttua kuulua jo retroiluun. Villasukan kutominen on jo nyt ihan mummopuuhaa. Jospa järjestäisin retroilun tiimoilta mustikkaretkiä ja villasukanneulontapäiviä!?

Rustiikki saattaisi kalskahtaa korvissani puodilta tai kahvilalta - kenties niiden yhdistelmältä. Rustiikki-puodissani voisin myyskennellä vaikka kuopuksen keramiikkaa ja omia väkerryksiäni (niitä villasukkia, sytykeruusuja ja jotain muita kierrätysvärkkäyksiä). Aamuvarhaisella päivän puuhia odotellessa leipoisin puodin nurkassa olevaan kahvilaan mustikkapiirakkaa ja suppilopiirakkaa. Höpöttelisin ja rupattelisin päivät pitkät kahvilavieraitteni kanssa.

No niin! Siinäpä se on hahmotelma liiketoimintasuunnitelmaksi!